Ajattelin jakaa muutaman mielenkiintoisen lisättyyn todellisuuteen liittyvän videon, joiden kautta olen pohdiskellut omaa mobiilikäyttöäni ja ylipäätään mobiiliuden mahdollisuuksia ja rajoituksia. Alkuun todettakoon, että myönnän olevani todella hankala mobiilikäyttäjä – en osaa tyytyä vielä siihen ja niihin mahdollisuuksiin mitä on tarjolla, ja siitä syystä minua ei ihan helposti saa koukutettua mobiililaitteiden ja -sovellusten käyttöön. Toki tiedän, että uutta ei voi kehittää, jos ei tee ja kehitä sitä, mikä tällä hetkellä on mahdollista, mutta en ole sitten nettiyhteyksillä varustetun tietokoneen jälkeen löytänyt kuitenkaan sellaisia laitteita tai sovelluksia, joita ilman en osaisi elää, tai jotka toimisivat arkeani olennaisesti sujuvoittavina. No, joitakin hyviä, hyödyllisiä ja vähintäänkin hauskoja sovelluksia on löytynyt sentään :)
Itse koen, että lisätty todellisuus yhdistyneenä uudenlaisiin käyttöliittymiin on se juttu, jonka kautta minäkin olen myyty. Aivan innoissani tutkin lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia jo nyt niiltä osin kuin tämän päivän mobiililaitteilla on mahdollista. Mitä tulee oppimiseen, olen ihan vakuuttunut siitä, että niiden avulla voidaan toteuttaa jo nyt opiskelijoita motivoivia ja oppimista edistäviä sovelluksia, kunhan se tehdään oppimisen eikä teknologian ehdoilla (kuten minkä tahansa opetusteknologian käytön ollessa kyseessä). Kamalan kaukana nämä uudenlaiset käyttöliittymät eivät enää ole, ja lisätty todellisuuskin on jo ihan oikeasti täällä osana arkea.
Tässä konseptivideossa esitellään lisätyn todellisuuden ja 3D-holografian mahdollisuuksia osana arkeamme tulevaisuudessa:
Vaikka hassulta näyttää katsoa käsillään itsekseen elehtivää kadullaliikkujaa, tuollaisia sovelluksia minä toivoisin osaksi normaalia arkea. Olen päätynyt vahvasti siihen lopputulokseen, että mobiililaitteet eivät ole vielä sitä, mitä niiden pitäisi olla, jotta itse jaksaisin niistä oikeasti innostua.
Oikeastaan olen ollut jo kauan mobiili-intoilija, vaikken sitä oikeastaan ole tullut edes pitkään aikaan ajatelleeksi. Enemmän olin kuitenkin mobiili-intoilija silloin, kun webbiselain vasta tuli kännyköihin. Ostin ensimmäisen älypuhelimeksi luokiteltavan laitteeni vuonna 2003 – Nokian 6600-mallin, jota myös saippuarasiaksi on haukuttu. Olin aivan täpinöissäni monista puhelimeni ominaisuuksista ja kokeilin niistä varmasti kaikkia mahdollisia, siirtelin dataa langattomasti ja helposti bluetoothilla, asentelin sovelluksia – todellakin, käytin puhelintani koko rahan edestä. Siinäkin mielessä, että puhelin oli minulla käytössä viime vuoden loppupuolelle asti – uuden akun vaihdoin vanhan ja uupuneen tilalle kolme vuotta sitten. Kertaakaan noiden kahdeksan vuoden aikana en nähnyt aiheelliseksi vaihtaa uuteen puhelimeen, vaikka välillä asiaa mietinkin. En vain löytänyt uutta puhelinta, jossa olisi jotain sellaista, mitä 66-satasessa ei ollut, ja ennen kaikkea – jota olisin kokenut tarvitsevani. Sehän on toki sanottava, että nykyteknologiaan verrattuna moni 6600:n ominaisuus oli todella alkeellisella tasolla.
Viime vuoden loppupuolella kuvittelin vihdoin löytäneeni sellaisen mobiililaitteen, josta olisi uskollisen sotaratsuni päihittäjäksi. Yksi ratkaiseva ominaisuus oli suuri näyttö. Ja sellainen Galaxy Notessani todella on :) Puhelin ei silti ole liian suuri käyttööni, vaikka sillä onkin kokoa miltei 15 kertaa 8 cm, sillä se on kuitenkin niin litteä, että sitä on helppo kuljettaa mukana. 6600-mallihan oli hyvinkin pullea, eli ei siinä mielessä ihan pienikokoinen sekään. Kieltämättä myös sormiliikkeillä zoomattava kosketusnäyttö on miljoona kertaa helpompikäyttöinen kuin näppäimillä varustettu puhelin, selainta käytettäessä eron huomaa. Halusin suurinäyttöisen puhelimen, koska 6600:n kanssa olin päätynyt jo vuosia sitten siihen lopputulokseen, että niin pieneltä näytöltä en ihan huvikseni viitsi webbiä selailla. Etenkään, kun olen oikeastaan aina niin lyhyen matkan päässä tietokoneesta, että mieluummin odotan pääseväni sellaisen ääreen kuin menetän hermoni mobiiliselaimen kanssa. Toki olin työpuhelimissani kokeillut parempaa selainta kuin 6600:ssa oleva oli, mutta eipä niissä loppujenlopuksi olennaista eroa ollut. Ainoat kerrat jolloin olisin kaivannut mobiiliselailumahdollisuutta ovat olleet ulkomailla ollessa, jolloin taas arvoituksellisten datasiirtomaksujen takia en ole halunnut tiedonsiirtopalvelua käyttää (no, onneksi tilanteeseen on tullut parannuksia).
Olen koettanut puolisen vuotta opetella käyttämään uutta mobiililaitettani osana arkea – ihan oikeasti ja tosissani. Arvelin, että uudella laitteella ja sen tarjoamilla rajattomilla mahdollisuuksilla minusta ehkä vihdoin tulee täysverinen mobiili-ihminen. Rehellisesti voin kuitenkin tunnustaa, että en yhäkään käytä laitettani mitenkään kamalan paljoa, ei siitä ole minulle tullut edelleenkään mikään must-juttu, jota ilman en osaisi elää, eikä se kulje läheskään kaikkialla mukanani. Varsinaisesti en voi sanoa, että olisin alkanut mitään sovelluksia tai verkkopalveluita käyttämään yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Toisaalta, jos verrataan edellisen kännykkäni käyttöä nykyiseen, tarkistan esimerkiksi monena aamuna päivän sään mobiililaitteellani ennen töihin lähtöä – siitä on tullut niin paljon nopeampaa ja helpompaa, kun uusi laite ja sen selain on niin paljon parempi ja nopeampikäyttöinen kuin aikaisempi. Isoin asia jonka olen uuden mobiililaitteeni myötä oppinut on se, että kaikkein tärkein tekijä mobiililaitteessa ei olekaan minulle se suurempi näyttö, vaan käytön intuitiivisuus ja sulautuvuus arkeen ja sen eri tilanteisiin täysin saumattomasti. Ihan varmasti vielä sekin päivä tulee, jolloin voin kulkea uuteen paikkaan kauniit ja sirot datalasit silmillä lisätyn todellisuuden avulla toteutettujen virtuaalisten opasteiden ohjaamana. Datalasejahan jo on olemassa, mutta ne eivät ole vielä lyöneet itseään läpi. Katsotaan mihin Googlen lasit pystyvät :) Ihan hyvä ja pohdiskeleva kirjoitus datalaseista ja niiden ehkä tulevasta läpimurrosta löytyy muuten täältä. Opassovelluksia löytyy älypuhelimille jo monia, mutta mielestäni on kuitenkin hieman liian kömpelöä kävellä laite kourassa kaupungilla. Mutta älypuhelin- ja tablet-kokeiluista on pakko lähteä liikkeelle, eipä siinä mitään.
Seuraava video esittelee 3D-holografian mahdollisuuksia. Mielestäni riittävän hyvä laatu on näissä toteutuksissa olennaista – silloin ihmisten “teleporttaus” paikasta toiseen muuttuu houkuttelevaksi vaihtoehdoksi etäyhteyksille ja tuo ehkä jotakin aivan uutta perinteiseen videoneuvotteluun (hyvilläkin laitteilla ja isoilla näytöillä toteutettuun).
Samantapaisia näyttäviä juttuja löytyy myös visuaalisen Aurasma-selaimen mahdollisuuksia esittelevästä videosta:
Näin olympialaisten aikaan kuulostaa varsin mielenkiintoiselta Atoksen ennustus tulevaisuuden olympialaisista, joissa kilpailijat juoksevat omassa kotikaupungissaan, ja heidän juoksunsa välittyy varsinaiselle kisapaikalle hologrammina!
Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.
Avoimestitutkien 