Avoimestitutkien

May 30, 2014

Kokemuksia, opittua ja pohdintaa lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä – ja vähän laajemminkin

Vihdoin (tai siis, jo kuukausi sitten ;) on viimeinen hankejulkaisu AVO2-hankkeen osalta valmiina ja ladattavissa Tampereen yliopiston julkaisuarkisto TamPubista. Kokemuksia ja opittua lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä -julkaisu käsittelee nimensä mukaisesti lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä saatuja oppeja ja kokemuksia vuosien 2012-2014 aikana AVO2-hankkeessa, jolloin olen aihealueeseen paneutunut niin olemassaolevaa tutkimuskirjallisuutta läpikäyden kuin käytännössä hankepilottien toteuttamisessa mukana toimien.

Kokemuksia ja opittua lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä

Julkaisun on tarkoitus on antaa vastauksia mm. kysymyksiin siitä, miten lisättyä todellisuutta voi hyödyntää opetuksessa, minkälaisten asioiden oppimisen tueksi se soveltuu ja tarjota ylipäätään kirjallisuuskatsauksen pohjalta hyvät lähtökohdat ja vinkkejä opetuksellisesti toimivien lisätyn todellisuuden sovellusten toteuttamiseen.

Vaikka oman hankkeemme hankepilotit eivät lopulta olleet siinä määrin lisättyä todellisuutta kuin olimme alun perin kaavailleet, pilottien toteutusprosessit olivat hyödyllisiä ja opettavaisia. Toisaalta myös erilaiset pilottitoteutuksissa hyödynnetyt lisätyn todellisuuden lähiteknologiat, jotka mahdollistavat autenttisten ympäristöjen hyödyntämisen opetuksessa olivat saatujen kokemusten mukaan erittäin toimivia käyttötarkoituksessaan. Hankkeessa sumuvalkokangasteknologian avulla toteutettu tilallinen näyttö on itsessään onnistunut toteutus, ja se on herättänyt mielenkiintoa konferensseissa (ks. esim. SIGGRAPH Asia 2013 -konferenssin posteri), joissa sitä on esitelty.

Tässä yhteydessä on myös hyvä paikka reflektoida tiiviisti lisätyn todellisuuden parissa vietettyä kahta mennyttä vuotta ja erityisesti pohtia muutamalla ajatuksella lisätyn todellisuuden lähitulevaisuuden näkymiä. Lisätty todellisuus ei edelleenkään, kaksi ja puoli vuotta AVO2-hankkeen aloituksesta, ole vielä laajasti tunnettu ja tiedetty teknologia. On useita, jotka eivät tiedä, mitä lisätty todellisuus tarkoittaa tai mistä siinä on kyse. Itse olen ollutkin yllättynyt siitä, miten paljon koulumaailmassa on ollut kiinnostusta järjestämiämme lisätyn todellisuuden koulutuksia kohtaan, kun iso osa osallistujista ei ole tiennyt teknologiasta tuon taivaallista koulutukseen tullessaan. Koulutusten parasta antia kouluttajan näkökulmasta on ollut, kun osallistujien silmät alkavat loistaa erilaisten hyödyntämisideoiden alkaessa pulputa mieliin muutaman sovellusdemon esittelyn ja omakohtaisen kokeilun jälkeen.

Kuluneiden vuosien aikana lisätyn todellisuuden opetuskäytön tutkimusten määrä on kasvanut tasaisesti esimerkiksi Scopus-viitetietokannassa tehdyn haun perusteella. Kun vuonna 2011 hakutermeillä “augmented reality” AND (learning OR teaching OR education) löytyi 211 tutkimusartikkelia lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä, vuoden 2013 osalta tutkimuksia oli julkaistu jo 288 kappaletta, ja vieläkin suurempi muutos on ollut tarkasteltaessa esimerkiksi kolmen vuoden aikajänteellä vuodesta 2009, josta tutkimusartikkelien määrä on yli kaksinkertaistunut (ks. julkaisun sivu 6). Toisaalta yleisesti teknologialle asetetut odotukset ovat edelleen lunastamatta. Esimerkiksi tarkastelemalla Gartnerin julkaisemaa Hype Cycleä nouseville teknologioille vuodelta 2013 nähdään, että lisätty todellisuus ei ole enää kaikkein “hypetetyin” teknologia käyrän huipulla, vaan se lähestyy hiljalleen käyrän pohjaa. Jää nähtäväksi, onnistuuko lisätty todellisuus kohoamaan uuteen nousuun ja vakiinnuttamaan asemansa.

Paljon toiveita on ladattu Google Glassiin ja muiden mitä ilmeisimmin tänä vuonna markkinoille tuleviin älylaseihin – niiden on povattu olevan SE läpimurtoteknologia, jonka kautta lisätty todellisuus lyö itsensä todella läpi yhdessä muun puettavan teknologian kanssa (ks. esim. Norbert Hildebrandin ja Donald Melansonin ja Michael Gormanin asiaa pohdiskelevat kirjoitukset, jo vuodelta 2012). Mielenkiinnolla odotan miten käy, samoin kuin ylipäätään älylasien laajempimittaista tuloa markkinoille.

Muutamia omiin silmiini osuneita uusimpia positiivisia esimerkkejä on lasien mahdollistamista asioista ovat muun muassa seuraavat.

Kuulovammaisten henkilöiden mahdollisuus helposti keskustella viittomakieltä taitamattomien kanssa lasien ja puhetunnistusteknologian avulla (vinkiksi viittomakieltä ymmärtämättömille – tekstitys kannattaa laittaa päälle :):

Lääketieteessä ja opetuskäytössä riittää sovelluskohteita laseille, seuraavassa videossa University of Arizonan lääketieteen opetuksesta vastaavat kertovat mahdollisista käyttökohteista Google-laseille, joita he ovat jo päässeet kokeilemaankin:

Ylipäätään lisätyn todellisuuden hyödyntämismahdollisuudet työympäristössä ovat moninaiset.

Myös arkiympäristöön integroituva lisätty todellisuus tekee tuloaan, esimerkiksi ylämäkiajossa konepellin peittämän tienäkymän paljastava AR-sovellus maastoautossa.

Hauska, joskaan ei niin hyödyllinen esimerkki on linja-autoa odottavien viihdykkeeksi kehitetty linja-autopysäkin laseihin integroitu mainossovellus.

Älylaseihin liittyen on esitetty myös paljon pohdintaa ja huolta yksityisyydensuojan ja turvallisuuden näkökulmasta. Nykyisillä mobiililaitteilla on periaatteessa mahdollista tehdä samanlaisia asioita kuin älylaseillakin. Ilman älylasejakin huolta on kannettu ja kannetaan edelleen siitä, mitä verkossa voidaan julkaista ilman henkilön omaa suostumusta. Julkisella paikalla on aina mahdollisuus tulla kuvatuksi ja päätyä Internetiin (toki on helpompi havaita, jos joku kuvaa mobiililaitteella kuin vaikkapa piilolaseihin integroidulla kameralla). Jokaisella on myös vastuu ja velvollisuus huolehtia siitä, mitä tietoja hän itse, itsestään ja muista, verkossa julkaisee ja mille kohderyhmille.

Yksi usein esiin nostettu uhkakuva on erilaisten tietojen yhdistäminen kuvatunnistuksen avulla kadulla kulkevaan henkilöön ja tietojen esittäminen esimerkiksi lisätyn todellisuuden sovellusten avulla reaaliaikaisesti. Tämänkin älypuhelimella toimiva sovellus mahdollistaa tämän periaatteessa aivan samalla tavalla kuin älylasit, vaikkei ehkä niin huomaamattomasti. Entäpä jos henkilöön liitetään perättömiä juoruja ja tietoja, jotka kadulla kulkijat näkevät reaaliaikaisesti henkilön ohi kulkiessaan? Periaatteessa tilannetta voidaan verrata vaikkapa verkon keskustelufoorumeilla henkilöstä levitettäviin valheellisiin tietoihin. Henkilön fyysinen turvallisuus on kuitenkin tällaisessa tilanteessa suuremmassa vaarassa, kun ohikulkijat voivat ääritapauksessa spontaanisti vahingoittaa kadulla kulkevaa henkilöä valheellisten tietojen perusteella.

Vaikka älylasit olisi laitettu off-line-tilaan, ne saattavat kuitenkin kuvata (vahingossa tai tarkoituksella), ja tietoihin voi olla myös mahdollista ulkopuolisen päästä käsiksi. Sama on kuitenkin mahdollista minkä tahansa teknologian ollessa kyseessä – tietokoneen webbikamera voi kuvata, vaikka sen pitäisi olla poissa päältä, tai laitteen valmistajalla (tai kenellä tahansa haavoittuvuutta hyväksi käyttävällä) saattaa olla pääsy laitteelle.

Entä mitäpä seuraa siitä, jos Google-lasit löytyvät joka toisen kaduntallaajan nenältä, ja kuvaavat jatkuvasti reaaliaikaisesti ympäristöämme, jolloin maailma muuttuu yhdeksi isoksi Big Brother -showksi… Mihin kaikkeen voidaan valtaisaa videokuva-arkistoa hyödyntää?

Älylasit herättävät sekä ihastusta että vihastusta jo itsessään. Yhdysvalloissa nainen oli mennyt baariin Google-lasit silmillään ja lasit oli revitty päästä vihanilmauksena niiden käyttämistä kohtaan. Ensimmäisenä mieleen tulee yksityisyydensuojaan kohdistuvaan uhkaan reagointi, mutta kyseessä saattoi kuitenkin olla teknologiavastaiseen liikehdintään liittyvä teko, jonka symboliksi Google-lasit joutuivat. Google on kuitenkin julkaissut etiketin lasien käyttöön (Don’t be a glasshole!), sillä lasien käyttö on vielä uutta ja tiedossa on, että ne voivat ärsyttää ihmisiä. Tässä kohtaa voi muistella matkapuhelimien yleistymisen alkuaikoja, kun keskustelua käytiin siitä milloin ja missä puhelimeen on soveliasta puhua.

Elokuvateatterissa Google-laseja käyttäneen asiakkaan poistaminen teatterista nostaa esiin lasien käyttöön liittyvät tekijänoikeudelliset uhkakuvat. Tekijänoikeuksilla suojatun elokuvan (tai muun vastaavan) taltiointi toki helpottuu, kun puettava ja samalla päällepäin huomaamaton teknologia sen mahdollistaa (vaikka mainitussa tapauksessa lasit eivät jääneetkään huomaamattomiksi). Toisaalta esimerkiksi konserteissa kuvataan esityksiä etenkin mobiililaitteilla avoimesti tänä päivänä, ja taltiointeja jaetaan verkossa runsain määrin – tämän valvominen olisi käytännössä mahdoton tehtävä. Toki ammattikäyttöisten tallennuslaitteiden käyttämistä valvotaan tarkemmin jo esimerkiksi konserttien lipuntarkastusten yhteydessä.

Älylasien myötä esillä on ollut myös muutamia turvallisuuteen liittyviä tapauksia, joissa lisätyn todellisuuden sovellukset ovat olleet pääroolissa. Googlen Niantic Labsin kehittämään Ingress-peliin liittyen Yhdysvalloissa on ollut esillä tapaus, jossa poliisilaitoksen edessä epäilyttävästi käyttäytynyt henkilö poimittiin poliisin toimesta parempaan talteen. Selvisi, että henkiö oli bongannut virtuaalista pelisisältöä poliisilaitoksen edestä mobiililaitteellaan, ja ulkopuolisen silmään tämä näytti tietysti oudolta riskikäyttäytymiseltä. Myös muita vastaavanlaisia tapauksia on ollut esillä. Maailmalla tiedetään kertoa myös Suomessa sattuneesta tapauksesta, kun mies putosi Hämeen linnan vallihautaan pelattuaan Ingress-peliä ja immersoiduttuaan peliin siinä määrin, ettei hän huomannut varoa fyysisen ympäristönsä vaaroja. Luin itsekin uutisen lehdestä pikkujouluaikaan, ja mieleen ei ihan ensimmäisenä tullut, että kyseessä olisi ollut Ingress-pelin pelaaja. Tiedä sitten asian todellista laitaa… Yhdysvalloissa on uutisoitu tapauksesta, jossa nainen joutui sakotetuksi ajettuaan autolla Google-lasit päässä. Myöhemmin hänet kuitenkin todettiin syyttömäksi, koska lasien ei voitu todistaa olevan päällä (ts. näyttäneen augmentoitua sisältöä). Aiheen tiimoilta on käyty vilkasta keskustelua.

Tässä esitetyt ajatukset pohjautuvat pitkälti aikaisemminkin tässä blogissa mainostamaani Brian Wassomin blogikirjoitusten herättämiin ajatuksiin ja Google-lasien tiimoilta esiin aina silloin tällöin pulpahteleviin uutisiin. Brian Wassom kirjoittelee lakimiesnäkökulmasta mm. lisätyn todellisuuden käyttöön liittyvistä asiosta blogissaan sekä vieraskynäilijänä, suosittelen tutustumaan esimerkiksi seuraavaan pariin artikkeliin, jotka käsittelevät sekä yksityisyydensuojaa että tekijänoikeuksia:

Augmented & Wearable Solutions to IoT Privacy Concerns

IP in an Augmented Reality

Lopuksi vielä jokunen sana palaten tämän kirjoituksen ja kirjoituksessa mainostetun julkaisun varsinaiseen aiheeseen. Olen itse pohdiskellut paljolti lisätyn todellisuuden opetuskäyttöä hieman laajemmassa opetusteknologian hyödyntämisen kontekstissa viime aikoina, ja esiin on noussut jälleen Richard E. Clarkin ajatus vuodelta 1983. Hänen mukaansa teknologiat ovat vain välineitä opetukselle, mutteivät vaikuta suoraan itse oppimiseen (kognitiivisena prosessina). Ajatus on mielestäni edelleen huomioinarvoinen. Tietenkin teknologioilla on tiettyjä affordansseja, jotka mahdollistavat eri tavoin erilaisia tapoja opettaa ja oppia. Silti ydin on edelleen niissä menetelmissä, joilla asia esitetään. Sama asia voidaan esittää useiden eri teknologioiden avulla. Joidenkin teknologioiden avulla asian esittäminen on kuitenkin kustannustehokkaampaa kuin toisten. Clarkia* siteeratakseni: “We continue to invest heavily in expensive media in the hope that they will produce gains in learning. When learning gains are found, we attribute them to the delivery medium, not to the active ingredient in instruction. When learning gains are absent, we assume we have chosen the wrong mix of media. In any event, many educators and business trainers are convinced that they must invest scarce resources in newer media in order to insure learning, performance or motivational gains.” Itse näen myös erilaisilla teknologioilla olevan arvoa sinänsä – uusi teknologia voi esimerkiksi motivoida (ainakin hetkellisesti), toki motivoivan vaikutuksen mahdolliseen ohimenevyyteen on hyvä varautua. Toisaalta myös uuden teknologian hyödyntäminen sillä ajatuksella, että samalla opitaan myös uusista teknologioista voi olla perusteltu ratkaisu. Kun pohditaan teknologioiden toimivuutta ja tehokkuutta suhteessa toisiinsa ja halutaan tehdä opetuksellisesti perusteltuja valintoja, on kuitenkin katsottava pinnan alle ja mietittävä oppimiseen vaikuttavia aktiivisia, oppimisen aikaansaavia ainesosia.

Lähteet

Clark, R.E. 1994. Media Will Never Influence Learning. Educational Technology Research and Development, vol. 42, no. 2, pp. 21−29.

February 6, 2014

Lisää lisätyn todellisuuden tuotantovälineitä

Niinhän siinä aina käy, että juuri kun saa jonkun tuotoksen valmiiksi, siihen ilmaantuu heti jotakin lisättävää :) Viittaan tässä siis edellisessä postauksessa mainittuun Lisätyn todellisuuden tuotantovälineiden vertailuun. Maailmaa ei taideta valmiiksi saada yhdessä julkaisussa, ja jo siitäkin syystä blogi- ja wikityyppiset julkaisualustat ovat pysyväisluonteisempia julkaisuja joustavampia, kuten on tullut jo moneen kertaan todettua.

Lueskelin Dunleavyn & Deden (2013) katsausta* paikkatietopohjaisista, pelimäisistä skenaariotyyppisistä oppimisympäristöistä ja niihin liittyvästä tutkimuksesta. Muutoinkin hyvin aihealueeseen liittyvää tutkimusta koostavassa artikkelissa on myös lyhyt katsaus olemassaolevasta teknologiasta, jolla on mahdollista tuottaa AR-toteutuksia ilman teknistä osaamista. Saatavilla olevasta teknologiasta ja sen toimivuudestahan paljon riippuu, minkälaisia toteutuksia on mahdollista tuottaa.

Dunleavyn & Deden mukaan ideaalinen kehitysalusta artikkelissa kuvatun genren mukaisille AR-oppimistoteutuksille sisältää seuraavat ominaisuudet:

  • WWW-selainpohjainen editori
  • Digitaalisten objektien ja multimedian (tekstin, äänen, grafiikan) augmentointi fyysisen ympäristön päälle
  • Sisältöjen esittäminen paikkatietoperustaisesti (GPS:n ja kompassin avulla) peliympäristössä tapahtuvan toiminnan perusteella
  • Mahdollisuus vaihdella kartta- ja kameranäkymän välillä ympäristössä kuljettaessa
  • Käyttäjän pääsy pelin aikana pelisovelluksen kautta peliin liittyvän tiedon arkistoihin
  • Youtube- ja Vimeo-videoiden hyödyntämismahdollisuus
  • Mahdollisuus roolittaa opiskelijoiden toimintaa pelin aikana
  • Esitettävien objektien ym. sisältöjen hallinta dynaamisesti riippuen pelin kulusta
  • Mahdollisuus lisätä erilaisia arviointimekanismeja peliin palautteen antamiseksi
  • Datan kerääminen talteen pelin aikana (esim. pelaajien tekemät muistiinpanot, kuvaamat kuvat jne.)
  • Pelissä käytettävien mobiililaitteiden välinen kommunikointmahdollisuus
  • QR-koodien hyödyntämismahdollisuus sisältöjen esittämiseksi
  • Kuvapohjaisen lisätyn todellisuuden kuten interaktiivisten 3D-mallien esittämismahdollisuus
  • Sosiaalisen median välineiden integrointimahdollisuus

Artikkelissa oli listattu joitakin vaihtoehtoja, jotka mahdollistivat paikkatietopohjaisten opetussovellusten / -pelien toteuttamisen. Näitä sovelluksia on myös taulukoitu artikkelissa sen mukaan, miten edellämainitut vaatimukset toteutuvat niissä. Suurin osa listatuista sisällöntuotantovälineistä on maksullisia, ja tuossa vastikään ilmestyneessä AR-tuotantovälineiden vertailussamme yksi vertailtaviksi valittujen sovellusten kriteeri oli juurikin maksuttomuus. Kovin moni Dunleavyn ja Deden listalla olleista välineistä ei siis olisi sillä perusteella mukaan päässyt. Hoppalan olisi ehkä voinut ottaa omaan vertailuun mukaan, ja siihen olen joskus aikaisemmin tutustunutkin, tosin muistikuvani mukaan se ei ollut kovinkaan helppokäyttöinen. ARIS vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta. Siihen minulla on ollut tarkoitus tutustua perusteellisemmin jo pitkään, mutta vasta nyt tämän listauksen innoittamana ryhdyin tuumasta toimeen. Artikkelissa listatut sovellukset löytyvät tästä lisättynä omilla kommenteillani kustakin:

  • ARIS – maksuton, mutta pelisovellus toimii vain iOS-käyttöjärjestelmällä varustetuissa mobiililaitteissa. Tätä tutkailin ja kokeilin enemmänkin, lopputuloksena syntyi ARIS-peruskäyttöohje (.pdf) suomeksi. Englanninkielisiä ohjeita löytyi useampiakin toteuttajan www-sivuilta, yksi ohje taisi olla jopa espanjankielinen :) Yleisvaikutelma oli, että sovelluksella saa toteutettua varsin monipuolisia oppimispelejä, ja referensseinä mainitut muutamat Yhdysvalloissa toteutetut pelit ovat varsin mielenkiintoisia (mm. University of Wisconsin–Madisonin toteuttama DowDay-oppimispeli). Vaikka ARIS-sovellusta mainostetaan helppokäyttöisenä, se vaatii kuitenkin jonkin verran perehtymistä ohjeisiin, eikä käyttöliittymä ei ole kovin intuitiivinen. Olemme kouluttaneet Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikössä lisätyn todellisuuden (opetus)käyttöä jonkin verran vuoden 2013 aikana, ja tarkoitus on jatkaa koulutuksia myös vuonna 2014. ARIS otetaan taatusti mukaan yhdeksi uudeksi sovellusten toteutusvälineeksi! Tietoa koulutuksista löytyy yksikkömme täydennyskoulutussivuille.
  • buildAR – maksullinen, en kokeillut. Huom. myös BuildAR-niminen, kevytversiona maksuton kuvatunnistukseen perustuvan lisätyn todellisuuden toteuttamiseen on olemassa!
  • FreshAiR – sovelluksella pystyy luomaan yhden pelin omaan kokeilukäyttöön ilmaiseksi, muutoin maksullinen. Vaikutti kuitenkin hyvin helppokäyttöiseltä ja monipuoliselta alustalta.
  • Hoppala Augmentation – Hoppalalla olen joskus tehnyt kokeiluita, mutta en ole kamalasti uskaltanut luottaa tähän, sillä viimeisimmät päivitykset sivuilta löytyvät vuodelta 2011. Ilmeisesti edelleen kuitenkin toiminnassa.
  • TaleBlazer – tuolta esittelysivulta en löytänyt linkkiä itse sovellukseen, mutta hakukoneella löytyi linkki sovelluksen sivuille. Pikavilkaisulla näyttäisi olevan maksuton sovellus, tätä kirjoittaessa en ole vielä ehtinyt tarkemmin perehtyä / kokeilla, tarkoitus olisi kuitenkin pikimmiten tutustua.
  • 7Scenes – maksullinen, en kokeillut.

Ehkä on vielä syytä mainita loppuun, että yllä olevan listan sovelluksista kaikki eivät ole lisättyä todellisuutta kuin hyvin väljästi tulkiten.

Lähteet

* Dunleavy, M. & Dede, C. 2013. Augmented Reality Teaching and Learning. In J.M. Spector, M.D. Merrill, J. Elen & M.J. Bishop (Eds.) The Handbook of Research for Educational Communications and Technology (4th ed.) Springer: New York.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

January 31, 2014

Lisätyn todellisuuden tuotantovälineiden vertailu

Osana AVO2-hankkeen 3DM-osahankkeen toimintaa on ilmestynyt verkkojulkaisu Lisätyn todellisuuden tuotantovälineiden vertailu, jossa minä ja hankekumppani Mikko Liukkonen (AduSal Oy) olemme vertailleet lisätyn todellisuuden tuotantovälineitä sekä teknisen että ei-teknisen käyttäjän näkökulmasta.

Mikko Liukkosen on vertaillut lisätyn todellisuuden tuotantosovellusten toimivuuden tarkkuutta markkerin tunnistamisen ja augmentoitavan sisällön kohdentamisen osalta. Vertailtavat sovellukset olivat Metaio SDK, In2AR ja Vuforia, ja niiden osalta keskityttiin tutkimaan kuvanseurannan toimintaa. Tutkittaviksi valittiin seuraavat ominaisuudet, joilla on tärkeä rooli kun puhutaan immersiivisestä ja hyvin toimivasta lisätystä todellisuudesta:

  • Seurannan alkamisen nopeus ja varmuus
  • Maksimi- sekä minimietäisyydet seurannalle ja sen alkamiselle
  • Seurannan toimiminen osittain peitetyllä referenssikuvalla
  • Tarkkuus ja vakaus
  • Suorituskyky

Vertailussa päädyttiin siihen tulokseen, että Vuforia oli parempi kuin kilpailijansa, koska se pärjäsi kaikissa kokeissa kilpailijoitaan paremmin ja oli testiryhmän mielestä toiminnaltaan erinomainen.

Itse vertailin sisällöntuotannon helppoutta lisätyn todellisuuden selainsovelluksiin (Layar, Aurasma, Wikitude, junaio) ilman teknistä osaamista. Vertailu tarjoaa apua AR-selaimen valintaan ei-tekniselle käyttäjälle, joka haluaa itse toteuttaa yksinkertaisia AR-sisältöjä. Toteutetun vertailun perusteella on vaikea suositella mitään tiettyä AR-selainta yleisesti. Aurasmalla, Layarilla ja Augmented Gallery -nimisellä tuotantovälineellä (joka ei ole tällä hetkellä käytettävissä) sisältöjen luominen on helpointa, mutta välineen valinta on riippuvaista halutuista ominaisuuksista, kuten kuvatunnistus- tai paikkatietopohjaisuudesta, tai käytettävissä olevista laitealustoista. AR-selaimen ja sisällöntuotanto-osan valinnassa olisi hyödyksi, jos sama AR-selain ja sisällöntuotanto-osa mahdollistaisi sekä kuvatunnistus- että paikkatietopohjaisten sisältöjen toteuttamisen ilman teknistä osaamista. Valitettavasti kaikki vertaillut AR-selaimet Layaria lukuunottamatta vaativat joko-tai -valintaa: erityyppisten sisältöjen tuottaminen samaan AR-selaimeen on maksullista tai vaatii ohjelmointitaitoa, vaikka itse selain tukisikin molempia sisältötyyppejä. Layariin on mahdollista tuottaa sekä kuvatunnistus- että paikkatietopohjaista sisältöä, mutta tämä vaatii eri sisällöntuotantoosien käyttöä.

Kansikuvasta jälleen kiitokset Leena Koskimäelle :)


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

January 27, 2014

Kohti uusia ulottuvuuksia

…matkalla maailmojen rajoille!

Otsikko ja tämän kirjoituksen ensimmäisen rivin teksti ovat AVO2-hankkeen Kolmiulotteiset ja mobiilit oppimis- ja osallistumisympäristöt (3DM) -osahankkeen uusimmat hankejulkaisut. Molemmista julkaisuista on otettu pieni printtipainos, mutta julkaisut löytyvät myös verkosta:

Kohti uusia ulottuvuuksia. Kokemuksia kolmiulotteisista ja mobiileista oppimis- ja osallistumisympäristöistä.

Julkaisu on 3DM-osahankkeen toimijoiden (AduSal Oy, Hämeen ammattikorkeakoulu, Koulutuskeskus Salpaus, Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry ja Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikkö) yhteisjulkaisu, jossa on kerrottu kokemuksista niin lisätyn todellisuuden koulutusten ja osahankkeen järjestämien ARea-seminaarien, virtuaalimaailmoissa tapahtuvan opetuksen, Kinect-pilottien ja mobiililaitteiden käytön tiimoilta.

Kohti_uusia_ulottuvuuksia

Retki maailmojen rajoille. Avoimen lähdekoodin virtuaalimaailmoja vertailemassa.

Kenties tunnetuimman virtuaalimaailman, Second Lifen, lisäksi on olemassa useita muita kolmiulotteisia virtuaalimaailmoja, vaikka ne eivät olekaan niin tunnettuja. Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikön projektitutkija Yrjö Lappalainen toteutti osana 3DM-osahankkeen toimintaa avoimen lähdekoodin virtuaalimaailmojen vertailun, jonka tulokset on raportoitu tässä julkaisussa.

Retki_maailmojen_rajoille

Molempien julkaisujen kannet suunnitteli Leena Koskimäki (Hämeen ammattikorkeakoulu).

Pari muuta lisättyyn todellisuuteen liittyvää verkkojulkaisua (sisällöntuotantovälineiden vertailu ja opetuskäytön mahdollisuuksia esittelevä julkaisu) on myös tulossa tammi-helmikuun vaihteessa, tiedottelen myös niistä tässä blogissa heti julkaisujen ilmestyttyä.

Mukavia lukuhetkiä!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

April 5, 2012

Ensimmäisen vuosineljänneksen aikaansaannoksia Kolmiulotteiset ja mobiilit oppimis- ja osallistumisympäristöt (3DM) -osahankkeesta

Tampereen yliopiston osaprojektissa on vuoden 2012 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kartoitettu lisätyn todellisuuden aluetta kokonaisuutena ja oppimisen näkökulmasta – muutama kiintoisa vierailukin on tehty asioissa Suomessa edelläkävijänä (uskallan väittää) olevalle VTT:lle. Lisäksi olemme lähteneet suunnittelemaan lisätyn todellisuuden opetuskäytön pilotteja saatujen kokemusten ja näkemysten pohjalta. Myös hanketutkimus on käynnistynyt hanketutkimussuunnitelman laatimisella. Ja yksi seminaarikin on jo järjestetty :)

Koetan tässä hieman perusteellisemmin avata tehtyä ja sen pohjalta syntyneitä ajatuksia, aloitetaanpa vaikka hanketutkimuksesta, koska sen vuoksi oikeastaan päädyin tätä kirjoitusta kirjoittamaankin.

AVO2-hankkeen hanketutkimuksella on tavoitteena auttaa hanketoimijoita jakamaan yhdessä opittua ja hanketoiminnan kuluessa syntyvää hiljaista tietoa. Jos hanketoimijat vain kertovat toisilleen “listamaisesti” siitä, mitä he ovat tehneet omissa osaprojekteissaan, iso osa opitusta ja juurikin tekemisen herättämistä havainnoista ja ajatuksista jää pimentoon. Tällöin myös muiden hanketoimijoiden saattaa olla hankala löytää yhteistyörajapintaa oman hanketekemisensä ja muiden tekemisten välille, tai hyödyntää muiden oppimaansa omassa toiminnassaan. Koetankin itse nyt ryhdistäytyä tässä asiassa ja kertoa tämän blogikirjoituksen kautta oman osaprojektimme tekemisistä nimenomaan oppimista ja omia ajatuksiani esiin nostavasta näkökulmasta. Katsotaan onnistunko. Koska hankkeessamme halutaan viestiä myös muille kuin hanketoimijoille, päätin kirjoittaa tekemisistämme julkisesti blogiin. Tavoitteenani on tuottaa tällainen katsaus aina säännöllisin väliajoin (se mitä säännöllinen tarkoittaa, en kuitenkaan uskalla luvata – tavoitteeksi voisi ottaa neljästi vuodessa).

Hanketutkimus AVO2-hankkeessa pyrkii tiedon jakamisen edistämisen lisäksi tukemaan eri osaprojektien hanketoiminnan linkittämistä yhteen yhteisten hanketavoitteiden mukaisesti – siten etteivät tavoitteet jää vain abstrakteiksi julkilausumiksi, joiden sidoksisuus konkretiaan jää vieraaksi. Esimerkiksi – mitä tarkoittaa käytännössä yksi hanketavoitteemme: “Opettaja- ja asiantuntijaverkostojen sekä omaehtoisten oppimisverkostojen tuettu kasvu”? Miten sitä voidaan mitata hankkeen päätyttyä? Hankkeen vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta tämä on tärkeä asia. Päättymäisillään olevassa AVO2-hankkeen edeltäjässä, AVO-hankkeessa, koimmekin konkreettisesti, kuinka esimerkiksi hanketoiminnan kannalta keskeisen käsitteen eli avoimuuden määrittelyn haastavuus heijastui hankaluuteen arvioida siihen pitkälti linkittyvien tavoitteiden saavuttamista.

Mitäpä sitten olemme saaneet aikaan lisätyn todellisuuden saralla, joka on Tampereen yliopiston osaprojektissa keskeisessä roolissa oleva sisältöalue? Selvää oli jo hanketta suunniteltaessa, että lisätty todellisuus tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia oppimisen tueksi. Joissakin asioissa perinteiset menetelmät toimivat varmasti yhtä hyvin (tai lähes yhtä hyvin), mutta joissakin asioissa lisättyä todellisuutta hyödyntämällä voidaan toteuttaa jotakin, joka ei muutoin olisi mahdollista. Karen E. Hamilton jaottelee hyvin lisätyn todellisuuden mahdollisuudet opetuksessa 1) taitojen opetuksen tukemiseen, 2) luonnollisessa kontekstissa tapahtuvan tutkivan oppimisen tukemiseen, 3) pelillisen oppimisen mahdollistamiseen, 3) asioiden mallintamiseen ja 4) oppikirjojen elävöittämiseen. Näistä erityisesti taitojen opetuksen tuki ja luonnollisessa kontekstissa tapahtuvan oppimisen tukeminen viehättävät minua. Taitoja opiskeltaessa automekaanikko-opiskelija voisi opetella alaansa esimerkiksi samankaltaisesti kuin BMW:n videolla toimiva asentaja toimii. Kun taas puhutaan luonnollisessa kontekstissa tapahtuvasta oppimisesta, lisätyn todellisuuden selaimet kuten esimerkiksi Layar ja Aurasma toimivat ihan oikeasti – Layarissa Wikipedia ja WikipediaWorld-layerit (jotka ovat ikään kuin webbisivuja Layar-selaimessa, joilla on omia erillisiä toiminnallisuuksiaan) tarjoavat lisätietoa Wikipediasta löytyvistä kohteista, jotka Layar osaa paikantaa mobiililaitteen tarjoaman paikaktiedon avulla. Seuraavassa kuvassa esimerkiksi on näkymä Tampereen teknillisen yliopiston edustalta höystettynä Wikipediasta löytyvällä tiedolla siitä (…ja klikkaamalla tuota alapalkissa näkyvää tietoruutua pääsee suoraan webbiselainnäkymään ko. Wikipediasivulle):

tty

Vaikka ei varsinainen opetuskäyttöön kehitetty layer olekaan, vinkiksi kiinnostuneille, että Fonectan layerilla esimerkiksi lähin ruokakauppa löytyy helposti. Alla kuva, jossa mobiililaitteen näkymän alaosa kertoo että Sale Hervanta sijaitsee 276 metrin päässä, ja sielläpä se kelta-punaisena taka-alalla näkyykin :)

sale_hervanta

Layar-sovelluksen voi maksutta asentaa iPhoneen, Androideihin, Symbianiin ja Blackberryyn (ks. tarkemmat vaatimukset eri valmistajien laitteiden osalta). Jos kiinnostuit enemmän lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä, tiedoksi että järjestämme yhdessä Adusal Oy:n kanssa ITK:ssa workshopin lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä – tervetuloa mukaan (http://www.itk.fi/2012/ohjelma/workshop/240)!

Kolmiulotteiset ja mobiilit oppimis- ja osallistumisympäristöt (3DM) -osahankkeessamme (jonka yhtä osaprojektia Tampereen yliopisto siis toteuttaa) on perustettu linkkienjakopalvelu Diigoon oma 3DM-ryhmä, jonka kautta olemme hanketoimijoiden kanssa jakaneet lisättyyn todellisuuteen ja virtuaalimaailmoihin liittyviä linkkejä – linkkejä saa tulla jakamaan myös muutkin kuin hanketoimijat. Diigossahan on toki muitakin lisätyn todellisuuden ryhmiä vaikka kuinka paljon. Olen perustanut myös Sometu-verkoston sivuille Lisätty todellisuus -ryhmän. Ryhmässä on jäseniä vasta neljä :) eikä toiminta ei ole vielä kovin aktiivista, mutta toivotan aihealueesta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleiksi liittymään ryhmään! Olisi hienoa saada lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä kiinnostuneita toimijoita mukaan ryhmään, niin voisimme sitä kautta kommunikoida kätevästi keskenämme tekemisistämme, alueella kun ei vielä kamalasti toimijoita ole, vaikka kiinnostusta on selkeästi viriämässä.

Osaprojektimme yksi keskeinen tavoite on toteuttaa muutamia lisätyn todellisuuden oppimis- ja osallistumiskäytön pilotteja. Niiden kautta saamme paitsi tietoa lisätyn todellisuuden oppimis- ja osallistumiskäytön mahdollisuuksista ja rajoitteista, mutta voimme myös laatia malleja ja suosituksia niiden käyttöön. Pilotteja olemme suunnitelleet alustavasti, niistä pisimmällä on Koulutuskeskus Salpauksen kanssa suunniteltu pilotti. Tarkoituksena on toteuttaa kodinhuoltajakoulutuksen tarpeisiin siivouskärryn tai astianpesukoneen täyttöön tai wc-pöntön puhdistamiseen opastava sovellus. Koska koulutusta toteutetaan myös erityisopetuksena, esimerkiksi visuaalisen ohjeen merkitys verrattuna tekstimuotoiseen ohjeeseen on suuri. Visuaalisen ohjeen voi toki toteuttaa kuvinakin, mutta esimerkiksi Columbian yliopiston (Computer Graphics and User Interface Lab) tutkimusten mukaan lisätyn todellisuuden ohjeella vaikuttaisi olevan etuja verrattuna tavalliselta näytöltä luettavan ohjeen käyttöön kunnossapidon tehtävissä. Kävin pari viikkoa sitten tapaamassa sekä kodinhuoltajakoulutuksen opiskelijoita että opettajia. Kertoilin heille vierailullani lisätystä todellisuudesta, joka selvästi oli aivan uusi ja ihmeellinen juttu heille – sitä lisätyn todellisuuden yhteydessä paljon puhuttua wow-factoria oli todellakin ilmassa! Olen tässä vähän pohdiskellut, että sovelluksen tulisi antaa mahdollisuus vaiheistettuun opetteluun ja toisaalta mukautua opiskelijan osaamistasoon – tällöin se luultavimmin kykenisi tarjoamaan pelkkää opeteltavan kohteen päälle heijastettavaa ohjekaaviota parempaa tukea oppimisprosessiin. Esiin nousi myös sovelluksen käyttövälinettä koskeva tarve – koska työssä on käsien oltava vapaana, datalasit vaikuttavat kädessä pidettävää mobiililaitetta järkevämmältä välineeltä. Toisaalta alkuvaiheen opettelussa myös kädessä pidettävä välinekin voisi olla ihan toimiva – kun vasta tutustutaan kohteeseen eikä vielä suoriteta työtä. Datalasit eivät kuitenkaan vielä ole kovin hyviä, joten asiaa pitää vähän mietiskellä. Kiinnostavaa nähdä, ovatko Googlen tulevat lasit aikaisempia ja markkinoilla olevia kehittyneemmät :) Jatkamme sovellusideamme kehittelyä kevään aikana.

Muista piloteista on vasta alustavia ajatuksia. Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa on alustavasti puhuttu hyvinvointialalle toteutettavasta sovelluksesta, jossa olisi mukana eleohjaus ja nimenomaan osallistumismahdollisuuksien parantamisen näkökulma keskeisenä. Hyvinvointialojen henkilöstöä olisi tärkeä ohjata hyödyntämään sellaisia teknologioita, joilla he voivat työssään auttaa asiakkaitaan, joilla saattaa olla rajoitteita esimerkiksi perinteisten tekstuaalisten käyttöliittymien käytössä tai osallistumismahdollisuuksissa. Alustavasti olemme miettineet, että lähtisimme liikkeelle alan opiskelijoista ja etenisimme sitä kautta kohti asiakkaita.

Oman talomme sisällä on ajatuksena myös suunnitella jokin pilotti, jossa myös opettajanäkökulma tulisi huomioiduksi. Tärkeää olisi myös saada näkemystä siitä, mitä lisätyn todellisuuden käyttö opettajilta edellyttää ja vaatii. Kontekstina voisivat olla älykkäät tilat. Lahden ARea 12 -seminaarissa vedin workshopin, jossa osallistujat ideoivat lisätyn todellisuuden sovelluksia paperilla – vain mielikuvitus rajanaan. Yksi ideoitu sovellus oli lisätyn todellisuuden avulla toteutettu oppimispolku aitoon ympäristöön, ja sellaisen toteuttaminen voisi olla myös oman pilottimme kohteena. Myös muita vastaavia kokeiluja voisi ottaa pilotiksi, jos jollakulla olisi tarvetta augmentoituun oppimispolkuun.

Tällä viikolla osaprojektissamme aloitti myös uusi työntekijä, joka tulee käytännössä toteuttamaan pilottisovellukset. Hän aloitti työrupeamansa lisätyn todellisuuden sovelluskehitysalustoihin tutustumalla ja laatii selvityksen, jossa eri alustoja vertaillaan. Selvityksen on tarkoitus paitsi tukea omaa alustavalintaamme, toisaalta myös auttaa muita alkuun vastaavassa tilanteessa. Sovelluskehitysalustavertailulle varmasti löytyy tilausta.

Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin, käynnistelemme Viisautta virtuaalimaailmojen ja lisätyn todellisuuden käyttöön -wikikirjan tuotantoa. Tuotantoprosessin aloitusajankohdaksi olen ajatellut elo-syyskuun vaihdetta. Kutsun siis mukaan Wikikirjastoon vertaistuotantona toteutettavan julkaisun kirjoittamiseen aihealueesta kiinnostuneita. Konsepti on sama kuin aikaisempien julkaisujen tuottamisessa. Jos kiinnostuit, laita vaikka viestiä minulle 21.6.2012 mennessä!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO2-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

June 7, 2011

Kerro oma blogitarinasi!

UPDATE 7.10.2011: Päätin antaa vielä lisäaikaa 30.10.2011 asti, jos saisimme vielä mukaan muutaman tarinan.


Miten blogeja on käytetty opetuksessa sinun oppilaitoksessasi? Kuinka blogi on toiminut organisaationne markkinoinnissa tai viestinnässä? Oletko pitänyt oppimisblogia? Tai oletko hyödyntänyt blogeja jollain muulla tavalla? Kerro sinäkin oma blogitarinasi!

riippumatto

Mistä on kyse? Tekeillä on Tarinoita blogien käytöstä -julkaisu, johon etsimme vapaaehtoisia kirjoittajia. Tarkoitus on koota kansiin bloggauskokemuksia ja tarinoita erilaisista blogien käyttäjistä ja käyttötavoista. Tavoitteena on kansantajuinen, tarinamuotoinen, yleiskielinen ja helposti luettava paketti blogien käytöstä. Tarinallinen materiaali voi tukea perinteiseen tyyliin kirjoitettua opasmateriaalia paremmin myös aloittelevia käyttäjiä.

Kuka, mitä, milloin? Vetovastuussa on Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hanke. Kirjoituksista tehdään koonti, joka julkaistaan ainakin verkkojulkaisuna syksyllä 2011, mahdollisesti myös painettuna, mikäli tarinoita tulee riittävästi. Tarinoita blogien käytöstä -tuotos julkaistaan avoimella CC BY-SA -lisenssillä (versio 3.0), joten teoksen jatkokäyttö on sallittu lisenssin ehtojen mukaisesti.

Miksi osallistuisin? Pääset jakamaan muille kokemuksesi ja auttamaan uusia blogien käytöstä kiinnostuneita alkuun. Vertaistuottaminen on parhaimmillaan varsin tehokas tapa tuottaa materiaalia. Se mahdollistaa yksin tuotettua materiaalia rikkaamman sisällön. Yksittäisen kirjoittajan työtaakka on kohtuullinen ja ennen kaikkea lopputulos enemmän kuin osiensa summa.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä julkaisun toimittaja Joanna Kalalahteen (etunimi.sukunimi ät uta.fi) ja ilmoittaudu kirjoittajaksi. Kerro yhteystietojesi lisäksi suuntaa antavasti, mistä aiheesta aiot kirjoittaa. Tutustu myös kirjoitusohjeisiin (alla). Saat lisäksi allekirjoitettavaksi kirjoittajasopimuksen – sen tarkoitus on ensisijaisesti varmistaa, että tekstin kirjoittaja vastaa siitä, että julkaistava materiaali ei sisällä sellaista kolmannen osapuolen aineistoa, jonka oikeuksia julkistaminen loukkaisi, ja että tekijällä on oikeus lisensoida osuutensa CC BY-SA -lisenssin mukaisesti (ks. luonnos kirjoittajasopimuksesta).

Kirjoitusohjeet

  1. Voit kirjoittaa yksin tai yhdessä.
  2. Valitse jokin case, josta kirjoitat – tai jokin konkreettinen näkökulma blogien käyttöön. Kirjoituksesi voi siis olla myös yleisempi pohdinta siitä miten olet itse käyttänyt blogeja eri tarkoituksiin, ja sisältää useampia esimerkkejä. Olennaista on omakohtaisuus, käytännönläheisyys ja konkreettisten esimerkkien mukanaolo. Erityisesti toivomme tarinoita blogien opetuskäytöstä, mutta muunkinlaiset tarinat ovat yhtä lailla tervetulleita!
  3. Kirjoita vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi, mutta tarinamuotoisesti. Tavoittelemme persoonallisia tekstejä, ei virallista asiatekstiä. Voit sijoittaa joukkoon myös vinkkejä ja kannustimia lukijoille. Mitä vain, joka tekee tarinastasi hyödyllisen ja kiinnostavan. Mieti, millainen tarina olisi motivoinut Sinua alkuun blogien käytön alkutaipaleella! Esimerkkitarina voisi alkaa vaikkapa tällä tavalla:
  4. “Olen aina ollut hyvin arka käyttämään tietotekniikkaa ja kokeilemaan uusia ohjelmia ja viimeisimpiä villityksiä. Yhtenä päivänä en voinut kuitenkaan enää hillitä uteliaisuuttani, kun olin kuullut kollegaltani niin paljon positiivista blogien käytöstä osana hänen opetustaan. Opiskelijat kuulemma olivat innoissaan ja tuottivat hienoja materiaaleja blogeihinsa ja oppimistuloksetkin olivat parantuneet. Niinpä rohkaistuin, ja kollegaltani saamani vinkin mukaan avasin nettiselaimen ja surffasin Blogger-blogin aloitussivulle. Olin saanut kollegaltani karkean tason ohjeet, mutta en kuulemma tarvitsisi niitä, koska blogin perustaminen on niin helppoa…”

  5. Kirjoita kansantajuista yleiskieltä. Mahdollisimman hyvään kieleen kannattaa tietysti pyrkiä, mutta editoimme ennen julkaisua kirjoitusten kieliasua tarpeen mukaan. Oikeakielisyydestä ei tarvitse siis liiaksi huolehtia!
  6. Mikäli täysin vapaamuotoinen tekstin tuottaminen tuntuu hankalalta, alla on lyhyt lista asioista, joita voisit kirjoituksessasi kuvailla. Listaa ei tarvitse seurata orjallisesti, vaan siitä voi ottaa vinkkejä ja virikkeitä.
    • Miten, miksi ja milloin aloitit blogien käytön?
    • Innostutko yleensä helposti uusista sovelluksista, vai oletko jopa tietotekniikan suhteen arkaileva?
    • Oliko blogi helppo ottaa käyttöön?
    • Miksi lähdit käyttämään blogia opetuksessasi / toiminnassasi?
    • Mikä tarkoitus käyttämälläsi blogilla / blogeilla on, mitä niillä tavoittelet?
    • Ovatko blogit tuoneet jotakin kokonaan uutta opetukseesi / toimintaasi?
    • Mitkä ovat mielestäsi blogien hyviä puolia? Entä huonoja? Mitä hyötyä blogin käyttö tuo sinulle käyttökohteessasi? Miten paljon blogin käyttö kuvaamassasi casessa vie aikaa?
    • Mitä blogialustaa käytät (esim. Blogger, WordPress, Posterous)? Käytätkö alustaa palveluna vai onko blogisovellus asennettu omalle palvelimelle (esim. WordPress)?
    • Kenelle / minkälaisiin asioihin suosittelet blogin käyttöä?
  7. Kirjoitusten suositeltava laajuus on noin 8000–13000 merkkiä.
  8. Voit kirjoittaa joko yhtenäisen väliotsikottoman tarinan tai käyttää väliotsikoita, oman makusi mukaan.
  9. Mukaan voit liittää myös kuvia (esim. kaappauskuva omasta blogistasi). Toivomme, että toimitat tällöin kuvista myös erikseen mahdollisimman hyvälaatuiset erilliset kuvatiedostot (esim. jpg-muodossa). Jos on ongelmia, kysy erikseen apua julkaisun toimittajalta!
  10. Lähetä valmis kirjoitus sähköpostin liitetiedostona doc-, rtf-, odf- tai html-muodossa 30.10.2011 mennessä materiaalin toimittajalle Joanna Kalalahdelle.
  11. Kaikki palautetut tekstit luetaan. Mikäli julkaisusta tulisi taitettuna yli 150-sivuinen, toimittaja valikoi parhaat tekstit, jotka julkaistaan. Tämän jälkeen teksteihin tehdään viimeistelyt ja opas saatetaan painokuntoon sekä toimitetaan painoon. Jokaiselle kirjoittajalle toimitetaan kolme tekijänkappaletta, kun opas on painettu.

Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

April 6, 2011

Kevään merkkejä – ITK

Yksi opetusteknologia-alan toimijoiden varma kevään merkki on ITK-konferenssi, joka on jälleen käsillä, tänä vuonna muutama viikko normaalia ajankohtaa aikaisemmassa, että vielä eivät sinivuokotkaan tervehdi Aulangolle tulijaa tienvarressa. Mutta monet tutut sen sijaan tervehtivät heti konferenssipaikan ovesta sisään astuessa, mikä onkin yksi iso ja hyvä syy saapua paikalle :)

Paljon on taas työtä tehty ja saatettu maailmaa valmiiksi ITK:hon mennessä. Jos ei valmiiksi saatu, niin valmiimmaksi ainakin.

Keskiviikkoisen workshop-päivän aikana järjestetty tutkijatapaaminen oli jälleen mielenkiintoinen. Itse kerroin siellä verkkokeskusteluvälineen käyttöönotosta AVO-hankkeessa, johon liittyvä pienimuotoinen kyselytutkimus on osa laajempaa hanketutkimusta (lisäilen tänne blogiini linkin myöhemmin keväällä ilmestyvään tutkijatapaamisen julkaisuun, jossa tutkijatapaamisessa esitetyt paperit ilmestyvät kokonaisuudessaan). Tiivistetysti kuitenkin oman tutkimukseni tuloksista tässä – eli ensinnäkin verkkokeskusteluväline auttoi jossakin määrin luomaan hankkeelle yhteisen virtuaalisen tilan. Esiin nousi myös tiettyjä sellaisia käytettävään välineeseen liittyviä edellytyksiä, jotka mahdollistavat etäläsnäolon kokemuksen ja toimivan verkkokeskustelun (esim. välineen helppokäyttöisyys ja selkeys, välineen reaaliaikaisuus eli miten se esimerkiksi informoi uusista viesteistä, välineen sopivuus käyttäjiensä päivittäiselle ns. sovellusreitille…). Myös muita kuin välineeseen liittyviä piirteitä nousi esiin tärkeinä edellytyksinä – toimijoiden tuttuus ja halu toimia yhdessä toistensa kanssa, fyysisen tapaamisen merkitys tutustuttajana ennen verkossa tapahtuvaa toimintaa jne. Tässä vain joitakin kiinnostavia edellytyksiä mainittuna. Haastavaa on saada kaikki hanketoimijat käyttämään välinettä ja keskustelemaan – epärealistista lienee tätä tavoitellakaan, mikä on tyypillistä verkostoille eli osa verkoston toimijoista on aina aktiivisempia kuin muut. Tutkijatapaamisessa oli monia mielenkiintoisia esityksiä – mm. opettajien ja oppilaiden käsityksistä virtuaalisesta kaivoskoneesta ja fyysisestä harjoitelusta osana pelaamista ja oppimista. Myös professori Pierre Dillenbourgin keynote-puheenvuoro oli mielenkiintoinen.

Torstaina ja perjantaina onkin sitten ohjelmassa useita esityksiä ja muuta ohjelmaa – toivottavasti ehdin kuuntelemaan myös muita kiinnostavia esityksiä, kun itse olen mukana tänä vuonna niin monessa (on teemaseminaaria, posterinäyttelyä, foorumiesitystä…). No, kivahan se on kertoa hanketoiminnan tuloksista muille, toivottavasti niistä on hyötyä!

Niin, ja onhan ohjelmassa lisäksi blogioppaan julkkarit! Vaikka jotkut asiat tulivatkin valmiiksi ITK:hon mennessä, blogiopas jäi onneksi kesken. Nimenomaan onneksi, koska blogiopas Viisautta blogin käyttöön on tuotettu Wikikirjastoon siinä tarkoituksessa, että se eläisi ajan saatossa eikä jäisi siihen tilaan missä se nyt on, kun tuotantoprosessin ydinryhmä on työnsä tehnyt eli luonut oppaan siemenversion lokakuun 2010 ja maaliskuun 2011 välillä. Kuka tahansa voi päivittää opasta edelleen havaitessaan siinä puutteita tai halutessaan parannella sitä. Opashan on jatkoa vuosi sitten ITK:ssa julkistetulle Viisautta wikin tekoon -oppaalle, joka myös löytyy Wikikirjastosta. Näistä oppaista on kuitenkin tuotettu myös jotakin valmista. Verkkoversioista on tiivistetty painetut versiot kummastakin oppaasta. Viisautta wikin tekoon -oppaan painettua versiota on otettu jo uusintapainos, Viisautta blogin käyttöön -oppaan painettu versio on vasta ilmestynyt ja sitä on jaossa ITK-päivillä. Saanen esitellä – kaksi keväisen kirkkaissa väreissä kylpevää siskosta:

sisarukset

Vuosi sitten kiittelimme wikioppaan siemenversion tuotantoryhmää, tänä vuonna erityiskiitoksen ansaitsee blogioppaan tuotantoryhmä!

Toinenkin julkaisu näkee päivänvalon ITK-konferenssin yhteydessä, eli olemme yhdessä työtoverieni Mikko Vuorisen ja Anna Vilhulan kanssa tuottaneet Wikiä käyttämään! Tukea wikin valintaan ja käyttöönottoon -nimisen selvityksen. Kyseessä on siis samainen selvitys, josta olen tässäkin blogissa aikaisemmin jo kirjoitellut, ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin loppuvuodesta 2010 verkkoversiona. Nyt on myös selvityksen toinen osa valmistunut, ja molemmat osat julkaistu yksissä kansissa (oppaasta löytyy myös painetun version kanssa yhtenäinen verkkoversio). Opas on jaossa ITK-torilla Matkatoimisto SoMessa ja Suomen eOppimiskeskuksen standilla.

wikiselviys


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

December 23, 2010

Apua wikisovelluksen valintaan

Wikiselvityksemme Apua wikisovelluksen valintaan osa I on valmistunut! Se löytyy verkkojulkaisuna, vuoden 2011 alkupuolella osan II valmistumisen myötä julkaisemme selvityksen kokonaisuudessaan myös painettuna versiona sekä tietenkin myös verkossa. Selvitystä voidaan käyttää apuna suunniteltaessa wikin käyttöönottoa, otettaessa wikiä käyttöön ensimmäistä kertaa tai mietittäessä wikin käyttöä pidemmälläkin tähtäimellä. Vaikka kiinnostus wikien käyttöön organisaatioissa on lisääntynyt, välttämättä ei ole selvää, mikä wikin valinnassa on olennaista ja minkälaisiin tarkoituksiin wikiä voi tai kannattaa organisaatiossa käyttää. Wikiselvityksemme tarkoituksena on tarjota tietoa wikisovelluksen valintaan sekä käyttöönottoprosessin suunnitteluun myös ei-niin-teknisesti suuntautuneille henkilöille.

Selvityksemme ensimmäinen osa koostuu kokeiltujen 11 wikisovelluksen sekä Google Docsin kuvailusta ja keskinäisestä vertailusta. Mukaan otettiin sellaisia wikisovelluksia, joiden käyttö on jokseenkin vakiintunutta ja suosittua. Google Docs otettiin mukaan erikoistapauksena, koska sekin tarjoaa mahdollisuuksia yhteiseen sisällöntuottamiseen, vaikka ei olekaan wiki. Selvityksen tarkoitus on kuvata valittuja sovelluksia ominaisuuksineen, niiden käyttöä sekä valottaa wikisovelluksen ominaisuuksien merkitystä valinnalle. Koska teknisistä ominaisuuksista on jo olemassa melko kattavia vertailusivustoja (esim. WikiMatrix), emme nähneet järkeväksi toteuttaa jälleen yhtä vastaavaa vertailua. Esittelemme kuitenkin selvityksessämme myös sellaisia teknisiä ominaisuuksia, jotka ovat kriittisiä wikien sujuvan käytön kannalta, ja joista on tärkeä hankkia lisätietoa wikin käyttöönottoa pohdittaessa.

Selvityksen toinen osa julkaistaan vuoden 2011 alkupuolella. Toinen osa sisältää case-kuvaukset neljän selvityksessä mukana olevan wikisovelluksen käytöstä suomalaisissa organisaatioissa. Halusimme sisällyttää selvitykseemme todellista käyttöä kuvailevan osan, koska wikien testailu ilman todellista käyttökohdetta on jossakin määrin rajallista ja keinotekoista. Perusominaisuudet kertovat jotain wikeistä, mutta vasta käyttökokemukset tuottavat syvempää tietoa. Osan kaksi aineisto on kerätty kyselyin ja haastatteluin.

Halusimme julkaista selvityksen osan I erillisenä verkkojulkaisuna, koska uskomme eri wikisovellusten kuvailusta ja vertailusta olevan hyötyä jo ennen koko selvityksen valmistumista. Otamme mielellämme vastaan kommentteja ja kehitysehdotuksia nyt julkaistavasta versiosta – kommentit voi lähettää vaikkapa minulle ja tähän blogikirjoitukseenkin voi hyvin kommentoida.

Suuret kiitokset vielä selvityksen tuottajatiimin muille osapuolille. Työnjako välillämme oli selvityksen tuottamisessa seuraava:

  • wikisovellusten asennuksesta ja vertailusta vastasi Mikko Vuorinen (luvut 3-5)
  • wikijatkumoajattelua kehitti ja wikien ominaisuuksia pohti Joanna Kalalahti (luvut 2 ja 5)
  • ideointiin, johdannon ja päätelmien laatimiseen
    sekä tekstin muokkaukseen osallistui lisäksi Anna Vilhula.

Erityiskiitokset haluamme välittää Elias Aarniolle hänen ajatuksia virittävästä avustaan – sekä kiitämme myös kaikkia muita, ketkä antoivat panoksensa selvityksen suunnitteluun esimerkiksi tämän blogin aihetta koskevia kirjoituksia kommentoiden keväällä 2010. Lisäksi kiitämme myös selvityksen tuottamisen taustalla vaikuttanutta asiantuntijaryhmää, johon kuuluivat Pasi Kytöharju, Timo Portimojärvi, Tere Vadén ja Teemu Mikkonen Tampereen yliopistolta.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

August 17, 2010

Syyskauden aloittelua

Kesäloman jälkeen työpöydällä odotti työhön kiinnipääsyä helpottamaan lomaa ennen laadittu to do -lista, jolta löytyi monenmoista kiinnostavaa. Melkein hankalinta oli päättää, mistä aloittaa. Töitä on lomaltapaluun jälkeen jo reilu viikko takana, ja asiat tuntuvat etenevän jo hyvää vauhtia, kun omat akut ovat loman jälkeen täynnä virtaa.

AVO-hanketutkimuksen haastatteluaineistojen läpikäyminen jatkui heti ensimmäisenä työpäivänä, kun tietokone vielä päätti jatkaa lomaansa eikä suostunutkaan käynnistymään. Hyvä että aineistot oli paperille printattuna! Haastatteluaineistoista nousee esiin paljon hankkeen aikana opittua ja hanketoimijoiden itse jäsentämää – näitä asioita päästään purkamaan ja jäsentämään yhdessä hanketapaamisessa AVOruuslennolla ensi viikolla. Mukaan otetaan myös AVO-hankkeen koulutuspalautteissa esiin tulleita asioita, jotka tuovat myös kohderyhmän näkökulmaa siihen, mihin suuntaan hanketoimintaa tulisi kehittää.

Tietokone ehkä olisi halunnut jatkaa lomaansa vielä pidempäänkin, mutta tietotekniikkatukihenkilömme sai puhuttua sen ympäri ja yhteistyöhaluiseksi jo ensimmäisen työpäivän iltapäivän aikana :) Koneelta löytyikin sitten jo keväällä aloitettu raportti keväällä 2010 päättyneen Viisautta wikin tekoon -wikikirjan vertaistuotantoprosessista. Ilmeisesti kesäloma oli tehnyt hyvin tehtävänsä – oli nimittäin mukava huomata että olinkin ehtinyt raporttia kirjoitella keväällä pidemmälle kuin muistin. Siitä oli helppo jatkaa loman jälkeen “uusin silmin”. Raportissa kuvataan kirjan työstämisprosessia ja nostetaan esiin uudenlaisia toimintatapoja, joita vertaistuottaminen, wikikirjan tuottamisprosessin pohjalta, tuo mukanaan. Lienee myös hyvä mainita, että syksyllä 2010 käynnistyy myös Viisautta blogin käyttöön -wikikirjan tuotantoprosessi vastaavalla konseptilla, kuin millä Viisautta wikin tekoon -kirja on tuotettu (blogikirjaa on tosin jo ennen prosessin käynnistymistä aloitettu tuottamaan keväällä 2010). Wikikirjan tuotantoprosessissa opitun ja siitä saadun palautteen pohjalta tuotantoprosessia on edelleenkehitetty hieman.

Jatkoin myös juuri ja juuri ennen lomaa aloittamaani vastaavaa case-raporttia toisesta AVO-kokonaisuuteen kuuluvasta ilmiöstä, mobiililaitteiden käytöstä. Raportissa tuodaan esiin kesäkuussa 2010 AVO-hankkeessa toteutetun Mobiilikesäkoulun kokemuksia ja peilataan niitä esimerkiksi Tampereen yliopiston muissa mobiilihankkeissa esiin nousseisiin kokemuksiin sekä tutkimuksiin. Raportissa pyritään etsimään mobiililaitteiden käyttöön liittyviä vastaavia uudenlaisia toimintatapoja kuin vertaistuotantoon – niitä tuntuu tosin vielä tällä hetkellä hankalalta löytää ja eritellä. Ainakin monia mielenkiintoisia huomioita ja ajatuksia mobiililaitteisiin liittyy, ja raportin kautta pyritään ainakin tuomaan esiin niitä näkökohtia ja asioita, joita olisi tärkeää tutkia.

Lisäksi Tampereen yliopiston osaprojektissa on keväästä asti ollut työn alla wikiselvitys, josta tässäkin blogissa on kirjoitettu aikaisemmin – myös Viisautta wikin tekoon -wikikirjasta löytyy selvityksen johdanto-osaa Wikin valinta -osiosta. Selvityksen tavoitteena on tuoda esiin wikien valintaan liittyviä asioita helpottamaan niiden parissa pähkäilevää. Selvityksessä vertaillaan käyttökokeilujen ja testailujen kautta siihen mukaan valittuja wikejä – ei kuitenkaan yksityiskohtaisesti vaan enemmänkin yleisesti mm. niiden käytön helppoutta tai hankaluutta, soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin, ominaisuuksien kattavuutta ja laajennettavuutta sekä tuodaan esiin vertailtavien wikien erityispiirteitä. Lisäksi selvitystä varten tehdään kyselyitä ja haastatteluita organisaatioissa, joissa ko. wikejä käytetään. Niiden pohjalta saadaan tuotua esiin aitoja käyttökokemuksia. Koska wikejä voidaan käyttää monin eri tavoin ja erilaisiin käyttötarkoituksiin, jokaisen organisaation kokemukset ovat tietysti ainutlaatuisia – se mikä sopii ja toimii yhdessä, ei välttämättä toimi toisessa. Organisaatio-casejen tarkoitus on kuitenkin toimia esimerkkitapauksina ja valottaa osaltaan sitä, mistä wikien käytössä on kysymys ja mitä niiden käyttöön liittyy. Selvityksen on siis tarkoitus tarjota pelkkää eri wikialustojen arviointia laajempaakin näkökulmaa siihen, mitä wikien käyttöön alustasta riippumatta liittyy – ennakko-oletuksena on oikeastaan se, että samoja alustariippumattomia käyttöön ja jo käyttöönottoon vaikuttavia asioita nousee esiin. Toisaalta myös valittava wikialusta vaikuttaa tiettyihin käyttöön liittyviin asioihin, joten sekään ei ole aivan sivuseikka. Wikiselvityksen kautta pyritään lisäksi nostamaan esille sitä, mikä on olennaista nimenomaan wikeille ja mikä erottaa ne vaikkapa joistakin yhteisöalustoista joihin saattaa kuulua myös wiki- tai wikimäisiä ominaisuuksia. Selvitystyö on hyvässä vauhdissa, wikivertailuja on toteutettu kesän 2010 aikana, kyselyt ja haastattelut ovat lähdössä käyntiin syyskuussa 2010. Vastaavantyyppinen blogiselvitys on tavoitteena tuottaa kevätpuolella 2011.

Monenlaista on siis viritteillä ja työn alla! Onneksi niitä tuottamassa on hyvä porukka, jota kiitän tähänastisesta ja toivotan intoa syksyn työskentelyyn :) Oikein hyvää ja tuotteliasta syksyä myös kaikille blogin lukijoille!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

May 18, 2010

Selvitykseemme valittuja wikejä käyttäviä organisaatioita etsitään haastateltaviksi

Viitaten edelliseen blogikirjoitukseeni selvitykseen valituista wikeistä – etsimme nyt näitä wikejä käyttäviä organisaatioita haastateltavaksi. Katso tarkemmin Sometuun laitetusta viestistä.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

Next Page »

Blog at WordPress.com.