Avoimestitutkien

September 18, 2012

Twheel – uudenlainen visuaalinen käyttöliittymä

Suomalainen Fluid Interaction -niminen yritys on kehittänyt aivan uudenlaisen, visuaalisen käyttöliittymän Twitteriin. Twheelin kehittäjät mainostavat käyttöliittymäänsä aivoystävälliseksi.

Käyttöliittymän suunnittelun ja toteutuksen taustalla olevaan filosofiaan voi tutustua yrityksen blogista löytyvän kirjoituksen kautta – Twheelistä löytyy juttu myös uusimmasta (11.9.2012) Tiede-lehdestä sivulta 54.

Sovellus on toistaiseksi saatavissa iPhoneen, yrityksen sivulta löytyvän tiedotteen mukaan se olisi myös tulossa Android-laitteille.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

December 22, 2011

Tarinoita blogien käytöstä -julkaisu on ilmestynyt!

Yhdeksän kirjoittajan voimin tuotettu koostejulkaisu blogien käytöstä on vihdoin ilmestynyt! Julkaisun painettua versiota on tarkoitus jakaa erilaisessa opetusteknologian käyttöön liittyvissä tapahtumissa kuten ITK-konferenssissa keväällä 2012 Hämeenlinnassa. Julkaisusta on tuotettu myös verkkoversio.

tarinoita_blogien_kaytosta

Olen todella kiitollinen kaikille julkaisun kirjoittajille että lähditte mukaan, ja erittäin tyytyväinen kirjoittamiinne tarinoihin. Toivottavasti tarinoista on iloa kaikille blogeista ja bloggaamisesta kiinnostuneille, tai bloggaamista vasta harkitseville. Mieleeni tuli myös, että julkaisun blogitarinathan olisivat erinomainen aineisto jollekin gradun tai muun lopputyön tekijälle!

Oikein hyvää, rauhallista ja rentouttavaa joulua sekä onnea ja menestystä tulevalle vuodelle 2012!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

October 7, 2011

Tilannetietoa blogitarinat-julkaisusta

Kesällä esitin tämän blogin kautta kutsun tulla mukaan kirjoittamaan Tarinoita blogien käytöstä -julkaisua, joka tuotetaan osana Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hanketta. Kovasti olen mainostanut projektia verkossa, ja todella isot kiitokset kuuluvat myös muille AVO-hankkeessa työskenteleville toimijoille, jotka ovat levittäneet tietoa verkostoissaan eteenpäin – KIITOS!

Blogitarinoiden kirjoittajiksi löytyi lopulta kuitenkin vain neljä kirjoittajaa. Viimeisiä tarinoita odottelen juuri saapuvaksi. Kirjoittajille on annettu hieman lisäaikaakin, etenkin kun vasta viikko sitten sain tiedustelun, vieläkö ehtisi mukaan kirjoittamaan, kuun tieto projektista oli tavoittanut vasta silloin. Toivotin kirjoittajan enemmän kuin tervetulleeksi mukaan!

Koska tarinat ovat mielestäni niin hyviä ja erilaisia, en mitenkään raaskisi jättää julkaisua vain näiden neljän tarinan varaan. Lisäksi tarinoiden julkaisu painotuotteena tekisi mielestäni niille oikeutta (tällä hetkellä näyttää siltä, että tarinoista tuotetaan pelkästään verkkoversio), mutta vain neljää tarinaa en lähtisi painattamaan. Niinpä annan vielä yhden mahdollisuuden tulla mukaan kirjoittamaan omaa blogitarinaa!

Jos innostuit, ilmoittele minulle (joanna.kalalahti ät uta.fi) halustasi osallistua hetimiten, ja toimita valmis tarina minulle viimeistään 30.10.2011. Tarkemmat ohjeet ja infoa kirjoittajasopimuksesta löydät alkuperäisestä kirjoittajakutsusta.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

June 7, 2011

Kerro oma blogitarinasi!

UPDATE 7.10.2011: Päätin antaa vielä lisäaikaa 30.10.2011 asti, jos saisimme vielä mukaan muutaman tarinan.


Miten blogeja on käytetty opetuksessa sinun oppilaitoksessasi? Kuinka blogi on toiminut organisaationne markkinoinnissa tai viestinnässä? Oletko pitänyt oppimisblogia? Tai oletko hyödyntänyt blogeja jollain muulla tavalla? Kerro sinäkin oma blogitarinasi!

riippumatto

Mistä on kyse? Tekeillä on Tarinoita blogien käytöstä -julkaisu, johon etsimme vapaaehtoisia kirjoittajia. Tarkoitus on koota kansiin bloggauskokemuksia ja tarinoita erilaisista blogien käyttäjistä ja käyttötavoista. Tavoitteena on kansantajuinen, tarinamuotoinen, yleiskielinen ja helposti luettava paketti blogien käytöstä. Tarinallinen materiaali voi tukea perinteiseen tyyliin kirjoitettua opasmateriaalia paremmin myös aloittelevia käyttäjiä.

Kuka, mitä, milloin? Vetovastuussa on Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hanke. Kirjoituksista tehdään koonti, joka julkaistaan ainakin verkkojulkaisuna syksyllä 2011, mahdollisesti myös painettuna, mikäli tarinoita tulee riittävästi. Tarinoita blogien käytöstä -tuotos julkaistaan avoimella CC BY-SA -lisenssillä (versio 3.0), joten teoksen jatkokäyttö on sallittu lisenssin ehtojen mukaisesti.

Miksi osallistuisin? Pääset jakamaan muille kokemuksesi ja auttamaan uusia blogien käytöstä kiinnostuneita alkuun. Vertaistuottaminen on parhaimmillaan varsin tehokas tapa tuottaa materiaalia. Se mahdollistaa yksin tuotettua materiaalia rikkaamman sisällön. Yksittäisen kirjoittajan työtaakka on kohtuullinen ja ennen kaikkea lopputulos enemmän kuin osiensa summa.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä julkaisun toimittaja Joanna Kalalahteen (etunimi.sukunimi ät uta.fi) ja ilmoittaudu kirjoittajaksi. Kerro yhteystietojesi lisäksi suuntaa antavasti, mistä aiheesta aiot kirjoittaa. Tutustu myös kirjoitusohjeisiin (alla). Saat lisäksi allekirjoitettavaksi kirjoittajasopimuksen – sen tarkoitus on ensisijaisesti varmistaa, että tekstin kirjoittaja vastaa siitä, että julkaistava materiaali ei sisällä sellaista kolmannen osapuolen aineistoa, jonka oikeuksia julkistaminen loukkaisi, ja että tekijällä on oikeus lisensoida osuutensa CC BY-SA -lisenssin mukaisesti (ks. luonnos kirjoittajasopimuksesta).

Kirjoitusohjeet

  1. Voit kirjoittaa yksin tai yhdessä.
  2. Valitse jokin case, josta kirjoitat – tai jokin konkreettinen näkökulma blogien käyttöön. Kirjoituksesi voi siis olla myös yleisempi pohdinta siitä miten olet itse käyttänyt blogeja eri tarkoituksiin, ja sisältää useampia esimerkkejä. Olennaista on omakohtaisuus, käytännönläheisyys ja konkreettisten esimerkkien mukanaolo. Erityisesti toivomme tarinoita blogien opetuskäytöstä, mutta muunkinlaiset tarinat ovat yhtä lailla tervetulleita!
  3. Kirjoita vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi, mutta tarinamuotoisesti. Tavoittelemme persoonallisia tekstejä, ei virallista asiatekstiä. Voit sijoittaa joukkoon myös vinkkejä ja kannustimia lukijoille. Mitä vain, joka tekee tarinastasi hyödyllisen ja kiinnostavan. Mieti, millainen tarina olisi motivoinut Sinua alkuun blogien käytön alkutaipaleella! Esimerkkitarina voisi alkaa vaikkapa tällä tavalla:
  4. “Olen aina ollut hyvin arka käyttämään tietotekniikkaa ja kokeilemaan uusia ohjelmia ja viimeisimpiä villityksiä. Yhtenä päivänä en voinut kuitenkaan enää hillitä uteliaisuuttani, kun olin kuullut kollegaltani niin paljon positiivista blogien käytöstä osana hänen opetustaan. Opiskelijat kuulemma olivat innoissaan ja tuottivat hienoja materiaaleja blogeihinsa ja oppimistuloksetkin olivat parantuneet. Niinpä rohkaistuin, ja kollegaltani saamani vinkin mukaan avasin nettiselaimen ja surffasin Blogger-blogin aloitussivulle. Olin saanut kollegaltani karkean tason ohjeet, mutta en kuulemma tarvitsisi niitä, koska blogin perustaminen on niin helppoa…”

  5. Kirjoita kansantajuista yleiskieltä. Mahdollisimman hyvään kieleen kannattaa tietysti pyrkiä, mutta editoimme ennen julkaisua kirjoitusten kieliasua tarpeen mukaan. Oikeakielisyydestä ei tarvitse siis liiaksi huolehtia!
  6. Mikäli täysin vapaamuotoinen tekstin tuottaminen tuntuu hankalalta, alla on lyhyt lista asioista, joita voisit kirjoituksessasi kuvailla. Listaa ei tarvitse seurata orjallisesti, vaan siitä voi ottaa vinkkejä ja virikkeitä.
    • Miten, miksi ja milloin aloitit blogien käytön?
    • Innostutko yleensä helposti uusista sovelluksista, vai oletko jopa tietotekniikan suhteen arkaileva?
    • Oliko blogi helppo ottaa käyttöön?
    • Miksi lähdit käyttämään blogia opetuksessasi / toiminnassasi?
    • Mikä tarkoitus käyttämälläsi blogilla / blogeilla on, mitä niillä tavoittelet?
    • Ovatko blogit tuoneet jotakin kokonaan uutta opetukseesi / toimintaasi?
    • Mitkä ovat mielestäsi blogien hyviä puolia? Entä huonoja? Mitä hyötyä blogin käyttö tuo sinulle käyttökohteessasi? Miten paljon blogin käyttö kuvaamassasi casessa vie aikaa?
    • Mitä blogialustaa käytät (esim. Blogger, WordPress, Posterous)? Käytätkö alustaa palveluna vai onko blogisovellus asennettu omalle palvelimelle (esim. WordPress)?
    • Kenelle / minkälaisiin asioihin suosittelet blogin käyttöä?
  7. Kirjoitusten suositeltava laajuus on noin 8000–13000 merkkiä.
  8. Voit kirjoittaa joko yhtenäisen väliotsikottoman tarinan tai käyttää väliotsikoita, oman makusi mukaan.
  9. Mukaan voit liittää myös kuvia (esim. kaappauskuva omasta blogistasi). Toivomme, että toimitat tällöin kuvista myös erikseen mahdollisimman hyvälaatuiset erilliset kuvatiedostot (esim. jpg-muodossa). Jos on ongelmia, kysy erikseen apua julkaisun toimittajalta!
  10. Lähetä valmis kirjoitus sähköpostin liitetiedostona doc-, rtf-, odf- tai html-muodossa 30.10.2011 mennessä materiaalin toimittajalle Joanna Kalalahdelle.
  11. Kaikki palautetut tekstit luetaan. Mikäli julkaisusta tulisi taitettuna yli 150-sivuinen, toimittaja valikoi parhaat tekstit, jotka julkaistaan. Tämän jälkeen teksteihin tehdään viimeistelyt ja opas saatetaan painokuntoon sekä toimitetaan painoon. Jokaiselle kirjoittajalle toimitetaan kolme tekijänkappaletta, kun opas on painettu.

Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

April 12, 2011

ITK:n jälkilöylyt: pohdintoja some-kriittisyydestä

Tero Toivanen kirjoittaa omassa blogissaan kokeneensa ensimmäisessä ITK:ssaan sekä huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä. Olin aikeissa vastata suoraan Teron blogiin kommentilla ko. kirjoitukseen, mutta koska tästä tuli niin pitkä, vastaankin omassa blogissani aihetta hieman lisää pohtien.

Olen yksi niistä tutkijoista, joka oli mukana tuossa teemaseminaarissa “Osallistavia oppimisympäristöjä verkostoitumalla ja yhteistyöllä”, jossa Tero pettyi. Pahoittelut omasta puolestani pettymyksestä. Tottahan on, että uusia ideoita ja toteutusmalleja ei esityksessä kamalasti kuultu, eli ihan emme osuneet otsikon alle. Hyviä esimerkkejä osallistavista oppimisympäristöistä on kuitenkin AKTIIVI-hankeverkostossa – niistä löytyy kirjoituksia esimerkiksi hankesivustoiltamme ja hanketoimijoiden blogeista (ks. esim. Mika Sihvosen kooste AKTIIVI-hankkeen lupaavien käytäntöjen torilta 14.1.2010). Mutta syitä olen pohtinut itsekin sille, miksi keskustelu lähti teemaseminaarissamme tiettyyn suuntaan ja teemaseminaarista muodostui sellainen kuin siitä muodostui – sekä esiintyjien puheenvuorojen että yleisön kommenttien yhteisvaikutuksella.

Itse näen hieman eri tavoin ilmiön, mitä Tero kutsuu konservatiivisuudeksi ja muutosvastaisuudeksi (ja viittaan tässä kohtaa edelleen omassa kommenttipuheenvuorossanikin esiin nostamaani ns. moraaliseen paniikkiin, josta tutkijat Bennet & Maton (2010) ovat kirjoittaneet – suosittelen erityisesti lukemaan heidän artikkelinsa Beyond the ‘digital natives’ debate: Towards a more nuanced understanding of students’ tehcnology experiences). Mielestäni kriittinen keskustelu tulee hyvin helposti tuomituksi ns. some-piireissä eikä sitä helposti sallita, ja ilahduttavaa oli huomata, että sille löytyi paikkansa myös ITK:ssa. Näkisin, että kriittistä keskustelua nousi esiin, koska sille oli tilaisuus, ja olin jopa yllättynyt, kuinka yleisöpuheenvuoroissakin nousi esiin niin paljon kriittisyyttä. Minä tulkitsen asiaa niin, että koska tähän asti on menty hypekärki edellä yhteen äärilaitaan, syntyy jostakin väkisinkin tasapainottava vastareaktio kriittisten kommenttien myötä. “Totuus” lienee jossakin välillä. Totuudella tarkoitan sitä, että asiaa (mitä tahansa, vaikkapa nyt sosiaalista mediaa) katsottaisiin vailla ennalta valittuja puolia, otettaisiin huomioon sekä hyvät että huonot puolet, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin vaikkapa sitä, milloin ja minkälaisten asioiden opetukseen sosiaalinen media ja verkostoituneet oppimisympäristöt sopivat ja milloin ja mihin taas eivät. Harvoinpa kaikki vanha on kokonaan huonoa, vaikka nykyään tällainen ajattelutapa tuntuu vallitsevan vähän kaikessa. Uskon, että pääsisimme pidemmälle, jos uskaltaisimme aidosti yhdistää vanhan ja uuden hyvät puolet. Tällöin ei tarvittaisi eipäs-juupas -väittelyitäkään. Tosin nämä väittelytkin näen hyvinä, jos niiden tuloksena päästään johonkin, eli ylipäätään uskalletaan väitellä eikä sokeasti nähdä vain toista puolta asioissa. Siksi varmaan teemaseminaarin puheenvuorotkin vaikuttivat vain väittelyltä, koska keskustelun kohteena olevista asioista ei yleensä suostuta puhumaan lainkaan kriittisesti. Itse uskon, että eteenpäin kuitenkin mentiin.

Paikallaolleista ja kriittisiä näkökantoja esittäneistä tiedän useammankin olevan hyvin myönteinen sosiaalisen median osalta. Lasken itseni myös niihin, ketkä näkevät siinä varmasti enemmän hyvää kuin huonoa, jos näin yleisellä tasolla siitä puhutaan. Tässäkin kohtaa on todettava, että on todella hienoa, että teemaseminaarin jälkeen on mahdollista jatkaa keskustelua sen myötä esiin nousseista ajatuksista :) Sosiaalisen median hyötyjen ollessa niin selkeitä ja usean omakohtaisesti kokemia, en ainakaan itse pelkää minkään some-vastarintaliikkeen esiinnousua, joka näkisi sen vain pahana ja aiheuttaisi hallaa. Siksi toivonkin, että asioista keskusteltaisiin avoimesti, eri puolia esiin tuoden, eikä omista vastakkaisista poteroista huudellen kuuntelematta päinvastaisia mielipiteitä esiin tuovia. Todellisesta tilanteesta kentällä on itselläni kuva, että asioihin suhtaudutaan useimmiten terveen kriittisesti, vaikka se usein tulkitaan muutosvastaisuudeksi. Muutosstrategioita on erilaisia, vaihdellen rymäyttämisellä uuteen -strategiasta vähittäiseen muutokseen – molemmilla on varmasti paikkansa. Totta kai muutostilanne on lähes aina stressaava, ja se vaatii mukana olevilta venymistä ja uuden oppimista, mikä ei välttämättä ole aina mukavaa totutussa ja turvallisessa pitäytymään haluavassa ihmisessä. Itse kuitenkin kannatan maltillisempaa ja “hiljaa hyvä tulee” -strategiaa, kunhan kaikilla on aidosti halu muutokseen. Uusien toimintatapojen oppiminen vie aikaa, ja parhaiden tapojen löytäminen ei aina käy hetkessä. Siksi toivoisin keskelle muutosta myös pieniä pysähtymisen ja reflektoinnin paikkojakin.

Tällä tavoin itse koin teemaseminaarin annin – mielestäni siellä siis annettiin jalansijaa myös kriittisille näkemyksille, vaikka otsikosta ehkä sivuun mentiinkin. Kiitokset Sihvosen Mikalle seminaarin organisoinnista hankeverkostossamme!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

April 6, 2011

Kevään merkkejä – ITK

Yksi opetusteknologia-alan toimijoiden varma kevään merkki on ITK-konferenssi, joka on jälleen käsillä, tänä vuonna muutama viikko normaalia ajankohtaa aikaisemmassa, että vielä eivät sinivuokotkaan tervehdi Aulangolle tulijaa tienvarressa. Mutta monet tutut sen sijaan tervehtivät heti konferenssipaikan ovesta sisään astuessa, mikä onkin yksi iso ja hyvä syy saapua paikalle :)

Paljon on taas työtä tehty ja saatettu maailmaa valmiiksi ITK:hon mennessä. Jos ei valmiiksi saatu, niin valmiimmaksi ainakin.

Keskiviikkoisen workshop-päivän aikana järjestetty tutkijatapaaminen oli jälleen mielenkiintoinen. Itse kerroin siellä verkkokeskusteluvälineen käyttöönotosta AVO-hankkeessa, johon liittyvä pienimuotoinen kyselytutkimus on osa laajempaa hanketutkimusta (lisäilen tänne blogiini linkin myöhemmin keväällä ilmestyvään tutkijatapaamisen julkaisuun, jossa tutkijatapaamisessa esitetyt paperit ilmestyvät kokonaisuudessaan). Tiivistetysti kuitenkin oman tutkimukseni tuloksista tässä – eli ensinnäkin verkkokeskusteluväline auttoi jossakin määrin luomaan hankkeelle yhteisen virtuaalisen tilan. Esiin nousi myös tiettyjä sellaisia käytettävään välineeseen liittyviä edellytyksiä, jotka mahdollistavat etäläsnäolon kokemuksen ja toimivan verkkokeskustelun (esim. välineen helppokäyttöisyys ja selkeys, välineen reaaliaikaisuus eli miten se esimerkiksi informoi uusista viesteistä, välineen sopivuus käyttäjiensä päivittäiselle ns. sovellusreitille…). Myös muita kuin välineeseen liittyviä piirteitä nousi esiin tärkeinä edellytyksinä – toimijoiden tuttuus ja halu toimia yhdessä toistensa kanssa, fyysisen tapaamisen merkitys tutustuttajana ennen verkossa tapahtuvaa toimintaa jne. Tässä vain joitakin kiinnostavia edellytyksiä mainittuna. Haastavaa on saada kaikki hanketoimijat käyttämään välinettä ja keskustelemaan – epärealistista lienee tätä tavoitellakaan, mikä on tyypillistä verkostoille eli osa verkoston toimijoista on aina aktiivisempia kuin muut. Tutkijatapaamisessa oli monia mielenkiintoisia esityksiä – mm. opettajien ja oppilaiden käsityksistä virtuaalisesta kaivoskoneesta ja fyysisestä harjoitelusta osana pelaamista ja oppimista. Myös professori Pierre Dillenbourgin keynote-puheenvuoro oli mielenkiintoinen.

Torstaina ja perjantaina onkin sitten ohjelmassa useita esityksiä ja muuta ohjelmaa – toivottavasti ehdin kuuntelemaan myös muita kiinnostavia esityksiä, kun itse olen mukana tänä vuonna niin monessa (on teemaseminaaria, posterinäyttelyä, foorumiesitystä…). No, kivahan se on kertoa hanketoiminnan tuloksista muille, toivottavasti niistä on hyötyä!

Niin, ja onhan ohjelmassa lisäksi blogioppaan julkkarit! Vaikka jotkut asiat tulivatkin valmiiksi ITK:hon mennessä, blogiopas jäi onneksi kesken. Nimenomaan onneksi, koska blogiopas Viisautta blogin käyttöön on tuotettu Wikikirjastoon siinä tarkoituksessa, että se eläisi ajan saatossa eikä jäisi siihen tilaan missä se nyt on, kun tuotantoprosessin ydinryhmä on työnsä tehnyt eli luonut oppaan siemenversion lokakuun 2010 ja maaliskuun 2011 välillä. Kuka tahansa voi päivittää opasta edelleen havaitessaan siinä puutteita tai halutessaan parannella sitä. Opashan on jatkoa vuosi sitten ITK:ssa julkistetulle Viisautta wikin tekoon -oppaalle, joka myös löytyy Wikikirjastosta. Näistä oppaista on kuitenkin tuotettu myös jotakin valmista. Verkkoversioista on tiivistetty painetut versiot kummastakin oppaasta. Viisautta wikin tekoon -oppaan painettua versiota on otettu jo uusintapainos, Viisautta blogin käyttöön -oppaan painettu versio on vasta ilmestynyt ja sitä on jaossa ITK-päivillä. Saanen esitellä – kaksi keväisen kirkkaissa väreissä kylpevää siskosta:

sisarukset

Vuosi sitten kiittelimme wikioppaan siemenversion tuotantoryhmää, tänä vuonna erityiskiitoksen ansaitsee blogioppaan tuotantoryhmä!

Toinenkin julkaisu näkee päivänvalon ITK-konferenssin yhteydessä, eli olemme yhdessä työtoverieni Mikko Vuorisen ja Anna Vilhulan kanssa tuottaneet Wikiä käyttämään! Tukea wikin valintaan ja käyttöönottoon -nimisen selvityksen. Kyseessä on siis samainen selvitys, josta olen tässäkin blogissa aikaisemmin jo kirjoitellut, ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin loppuvuodesta 2010 verkkoversiona. Nyt on myös selvityksen toinen osa valmistunut, ja molemmat osat julkaistu yksissä kansissa (oppaasta löytyy myös painetun version kanssa yhtenäinen verkkoversio). Opas on jaossa ITK-torilla Matkatoimisto SoMessa ja Suomen eOppimiskeskuksen standilla.

wikiselviys


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

December 21, 2010

Webbimatkalla Newgrangessa 21.12.2010

Filed under: Oppiminen,Sosiaalinen media — Joanna Kalalahti @ 22:40
Tags: , , , ,

Näin talvipäivänseisauksen aikaan olisin kaikkein mieluiten Irlannissa, Boyne-joen laaksossa sijaitsevaa Newgrangen neoliittista kumpuhautaa ihailemassa. Selkeällä säällä talvipäivänseisauksen aamuna aurinko valaisee noustessaan – vuoden ainoana ajankohtana – kumpuhaudan keskellä sijaitsevan kammion. Tarkkaa tietoa ei ole, mitä tarkoitusta varten kumpuhauta on rakennettu niin, että aurinko paistaa sinne juuri talvipäivänseisauksen aikaan, mutta ilmeisesti se symboloi uuden vuoden alkua. Vuosittain jokunen onnekas pääsee arvalla kammioon vastaanottamaan aamuauringon ensisäteitä – varmasti harmittaa, jos sää ei suosikaan.

newgrange

Olen itse käynyt parikin kertaan Newgrangessa kesäaikaan, hautakumpu on hieno jo sellaisenaan, joten ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa muulloinkin kuin talvipäivänseisauksen aikaan.

Sattumoisin aamulla bongaamani blogikirjoitus muistutti tästä tapahtumasta, ja huomasin, että tapahtumaa voi seurata livenä webin kautta. Aivan mahtavaa, että kuka tahansa pääsee näkemään tapahtuman kumpuhaudan sisällä olevan videokameran kautta – muuallakin kuin Irlannissa. En ole tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan tällaista vaihtoehtoa, olen vain unelmoinut pääsystä Newgrangeen talvipäivänseisauksen aikaan (ja silti en ole uskaltanut unelmoidakaan siitä että arpaonni suosisi ja että lisäksi sattuisi selkeä sää!). Koulujen historianopetukseenkin saisi varmasti paljon enemmän eloa, kun oppilaat pääsisivät seuraamaan vastaavanlaisia tapahtumia.

stone

Heritageirelandin sivuille on koottu tietoa talvipäivänseisauksesta, ja sieltä löytyi myös linkit tapahtuman live-streamin seuraamiseen 21.12. Valitettavasti sää ei tänään kuitenkaan suosinut eikä aurinko harmaan pilviverhon takaa paistellut. Ihmisiä näytti kuitenkin olleen kokoontuneena paikalle termosmukein varustettuna ja lämpimästi pukeutuneena. Monille Newgrangeen saapuminen talvipäivänseisauksen aikaan on vakiintunut tapa. Pari aikaisempien vuosien auringonnousua Newgrangessa talvipäivänseisauksen aikaan on kuitenkin katsottavissa verkossa jälkikäteenkin (esim. v. 2007 ja v. 2008). Jospa ensi vuonna sää olisi suosiollisempi ja näkisin tapahtuman livenä webin kautta – jollen paikan päältä!

November 5, 2010

Yhteisöllisyyttä AVOssa

Anne Rongas on tuottanut AVOssa tapahtuvaa yhteistä tekemistä ja sitä kautta rakentuvaa yhteisöllisyyttä erittäin hyvin kiteyttävän videon. Sitä ei tarvitse enempää sanallisesti selitellä, video puhukoon itse puolestaan:


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

October 26, 2010

Ensimmäinen AVO-hanketutkimuksen oheen tuotettava case-raportti valmistunut

AVO-hanketutkimuksen oheen tuotetaan n. 5-10 case-raporttia erilaisista hankkeen teemoihin liittyvistä uusista toimintamalleista. Case-raportit ovat hanketutkimusta tukevia kuvauksia, joissa valotetaan konkreettisia case-esimerkkejä apuna käyttäen, mitä uudenlaisia toimintamalleja esimerkiksi uusien välineiden käyttöön liittyy. Erilliset case-raportit julkaistaan stilisoimattomina verkkojulkaisuina heti niiden valmistuessa. Syksyllä 2011 raportit kootaan yksiin kansiin koosteeksi ja julkaistaan sekä painettuna että verkkoversiona.

Vertaistuotanto uutena toimintamallina – Case Viisautta wikin tekoon -wikikirja on ensimmäinen AVO-hanketutkimukseen liittyvien case-raporttien sarjassa ilmestyvä julkaisu. Siihen on koottu keskeisiä keväällä 2010 ilmestyneen Viisautta wikin tekoon -wikikirjan työstämiseen liittyviä huomioita ja tarkastellaan wikikirjan tuottamista laajemmassa vertaistuotannon viitekehyksessä. Vertaistuotanto nähdään yhtenä niistä uusista työskentelytavoista, joita laajempaan Web 2.0 -muutokseen nähdään liittyvän. Wikikirjatyöskentelyn pohjalta rakentui raportissa kuvattu toimintamalli, jota muut voivat myös hyödyntää.

Case-raportin kautta pyritään tuomaan esiin, että olennaisinta tuotantoprosessissa ei ollut itse välineen, wikin, käyttö, vaan uudenlaisen vertaistyöskentelymallin omaksuminen. Tuotantoprosessin aikana esiin nousi huomioita siitä, miten toisen tuottaman tekstin muokkaamiseen saattoi olla korkeakin kynnys, etenkin jos muut tuottajat koettiin itseä asiantuntevammiksi. Toisaalta wikimateriaalin ikuinen keskeneräisyys ja usean tuottajan erilaisen kirjoitustyylin näkyminen tuotoksessa ei välttämättä ole valmiiseen ja huolellisesti viimeisteltyyn tekstiin tottuneelle tuttua. Myös havainnot siitä, miten pienellä omalla panoksella pystyy vaikuttamaan materiaaliin ja sitä edistämään yllättivät tuotantoprosessissa mukana olleita. Vertaiskirjoittaminen vaikkapa wikiin vaatii uudenlaisen kirjoittamistavan omaksumista ja muihin kirjoittajiin luottamista – materiaaliin kiireen keskellä heitetyt keskeneräiset ajatukset ja tekstipätkät voivat muokkautua muiden tuottajien toimesta valmiimmiksi siihen mennessä, kun itse seuraavalla kerralla menee tekstiä kirjoittamaan.

Työn alla ovat case-raportit mobiililaitteista sekä etä-lähinäkökulmaan liittyvästä muutoksesta.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

September 23, 2010

Uudet kujeet – uudet ja / tai / vai vanhat välineet?

AVO-haketutkimuksen haastatteluaineistoista esiin on noussut useita kiinnostavia asioita. Yksi sellainen on välineiden ja toimintamallien muuttamisen liittyminen toisiinsa. Lisäksi tähän liittyen olen pohtinut sitä, täytyykö uusia välineitä käyttää vai voiko pitäytyä vanhoissa, hyviksi havaituissa? Entäpä miten on yksilökohtaisten mieltymysten ja tottumusten huomioonottamisen kanssa välinevalinnoissa? Koetan tässä hieman kartoittaa maastoa ja tuoda esiin erilaisia näkökulmia.

AVO-hanketutkimuksessa on taustalla toiminnan teorian viitekehys ja sen kautta tarkasteltuna välineiden ja toiminnan kehittyminen tapahtuvat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa (Ahonen, Engeström & Virkkunen 2000, 286-288). Eli kun toiminnassa ilmenee ongelmia, vanhoja välineitä (niin konkreettisia kuin abstraktejakin) pyritään kehittämään eteenpäin siten, että ongelmat saadaan ratkaistua. Käyttäjä saattaa esimerkiksi keksiä uusia käyttötarkoituksia vanhoille välineille, jossakin kohtaa keksitään täysin uusi väline korvaamaan vanha ei-toimiva. Kehittyneemmät välineet taas aiheuttavat painetta muuttaa itse toimintaa, koska vanha tapa tehdä asioita ei ole enää tehokas tai toimiva uuden välineen myötä. Tällainen näkemys toiminnan ja välineiden kehittymisen logiikasta vaikuttaa jotenkin järkeenkäyvältä omienkin kokemusteni pohjalta.

Vanhojen toimintamallien toimimattomuus ja hankaluus sysää yleensä välineiden kehitystyön vauhtiin. Esimerkiksi sosiaalisen median kehityskulun taustalla voidaan nähdä tilanne, jolloin vain teknisesti osaavat pystyivät julkaisemaan webissä – tämän tilanteen “ratkaisuksi” on kehitetty välineitä, joilla kuka tahansa pystyy julkaisemaan, vieläpä erittäin helposti. Nyttemmin, kun meillä on valittavissa käyttöön lukuisia sosiaalisen median välineitä, voidaan nähdä aiheutuneen painetta muuttaa omaa toimintaa, koska on huomattu, että vanhat toimintamallit eivät enää uusien välineiden kanssa olekaan toimivia tai vaikkapa auta saamaan kaikkea hyötyä irti uusista välineistä.

AVO-hankketoimijoiden kesken on pähkäilty aina välillä sitä, tulevatko välineet vai toimintatavat ensin. Välineiden käyttöönottamisesta ja kokeilusta liikkeelle lähtevä* sosiaalisen median koulutus vaikuttaa helposti ensivaikutelmaltaan kestämättömältä mallilta. Kuitenkin AVO-hanketutkimuksen pohjalta on noussut esiin hanketoimijoiden kokemuksiin perustuvat näkemykset siitä, että sosiaaliseen mediaan vasta tutustuvien on helpompi ymmärtää mistä on laajemmin kyse, kun he ensin saavat kokeilla konkreettisia välineitä. Sen jälkeen yleensä tulee automaattisestikin vahva tarve saada tietoa toimintamalleista. Sama ilmiö verkko-opetusalustan käyttöönottoon liittyen on havaittu myös Lappeenrannan teknillisen yliopiston Oppimiskeskuksen verkko-opetuksen tukihenkilötiimissä – verkko-opetusalustan käyttöönotto herätti pohtimaan omaa opetusta laajemminkin (Muukkonen 2006, 81). Toisaalta vaarana näkisin välineistä lähtevässä koulutuksessa kuitenkin sen, että huonot kokemukset välineen käytöstä voisivat johtaa siihen, että kokeilija ei ennätä edes päästä sille tasolle, että alkaisi pohtia toimintamalleja välineen käytön taustalla, koska saattaa todeta esim. hankalan välineen myötä, että ei aio panostaa koko asiaan enempää.

Mitä tulee uusiin välineisiin ja niiden käytön ja kokeilun puoltamiseen, on varmasti perää siinä, että ilman pitkäaikaista fiksoitumista tiettyyn välineeseen mieli pysyy avoimena muutoksille ja toimintaa saadaan kehitettyä myös nopeammin, kun rohkeasti kokeillaan uutta. Niin kauan kuin käytämme vanhoja välineitä, olemme myös helposti sidoksissa vanhoihin toimintatapoihin. Toisaalta näen myös vaaroja siinä, että jatkuvasti kokeillaan uutta. Esimerkiksi Peter Jarvisin mukaan ihminen tarvitsee sekä muutosta että pysyvyyttä oppimisessaan (Jarvis 1992, 198-199). En ole ihan täysillä ole itse sen takana, että vanhoja välineitä pitäisi jatkuvasti sysätä syrjään uusien tieltä, koska välineiden avulla tehdään jotakin ja tämä “jokin” pitäisi olla keskiössä ja välineiden tulisi tukea sen saavuttamista mahdollisimman tehokkaasti tai toimivasti. Eli mikäli väline toimii tarkoituksessaan hyvin, mielestäni kannattaa pitäytyä siinä niin kauan kuin se toimii. Utelias voi olla samanaikaisesti uudellekin ja kiinnittää tietoisesti huomiota toiminnan katkosten ja ongelmien tunnistamiseen merkkinä siitä, että vanha väline ei ehkä olekaan enää se toimivin mahdollinen.

Uusissakin välineissä näkyy toiminnan teorian mukaan koko se kehityskulku, mikä on johtanut ko. välineen kehittymiseen (Ahonen, Engeström & Virkkunen 2000, 286-288). Uudet välineet perustuvat vanhoille. Laitteessa, jolla tätä blogitekstiä luet, näkyy se kivi, jonka kivikauden asukas otti kouraan ja alkoi käyttää vasarana :) Koska kehitys tapahtuu pääosin hiljalleen, eivät hyppäykset vanhasta uuteen tapahdu hetkessä ja selkeästi. Toisaalta osa vanhoista työvälineistä on edelleen käytössä ja hyväksi havaittuja. Kirjoitustaito on kehitetty jo varhain, ja me yhä kirjoitamme merkeillä edelleen, merkit ovat tosin muuttuneet ja siirtyneet myös digitaaliseen muotoon. Kirjapainotaito on myös kehittynyt varhain – edelleen kirjoja luetaan ja myydään, vaikka nyttemmin onkin paljon keskustelua siitä, tuleeko sähköinen muoto korvaamaan paperikirjat. Vaikka moni lehtijulkaisija on koettanut siirtyä paperilehdestä sähköiseen, siirtymät ovat epäonnistuneet koska ihmiset haluavat lukea paperisen sanomalehden aamiaispöydässä. Tilanne voi muuttua, kun lukulaitteet kehittyvät tarpeeksi. Toisaalta vanhaa keksintöä johon edelläkin viitattiin – vasaraa – ei ole syytä heittää menemään tänäkään päivänä. Sähköisiä naulaimia on kehitetty, mutta perusvasaralle löytyy yhä käyttöä, enkä usko että ihan heti on näköpiirissä vasaran katoaminen rautakaupan hyllyltä.

On mielenkiintoista ajatella siirtymistä kirjepostista sähköpostiin. Nykyisin on todella harvinaista saada keneltäkään käsin kirjoitettua kirjettä, mutta toisaalta – kun sellainen postiluukusta kolahtaa, se on helposti yksi viikon parhaita juttuja ja ilahduttaa monta päivää. Sähköpostin käytöstä on siirrytty jo monissa yhteyksissä paljolti erilaisiin reaaliaikaisen kommunikaation mahdollistaviin välineisiin (jotka mahdollistavat samalla myös paljon muuta), joissa voidaan chattailla reaaliaikaisesti. Nopeudessaan chat ja puhelimella soitettu puhelu ovat varmasti melko lailla samalla tasolla. Kyse ei varmasti ole pelkästään siitäkään, että vanha väline olisi toimimaton ja aikansa elänyt, vaan osin kyse lienee myös siitä, että uusilla että vanhoilla välineillä on hieman erilaisia käyttöfunktioita. Perinteisellä kirjepostilla voi edelleen tehdä suuren vaikutuksen, sähköpostilla voi yhä viestiä mutta yleensä sillä viestitään jos on enemmän asiaa kerralla. Pikaviestimet ja yhteisösovellukset taas sopivat reaaliaikaiseen kommunikaatioon. Siinä miksi joku käyttää puhelinta, kun joku toinen valitsee tekstuaalisen kanavan, on varmasti sekä käytännöllisiä (mm. hinta, viestin jakaminen helposti useammalle samalla jne.) että yksilökohtaisiin mieltymyksiin liittyviä eroja.

Tällä hetkellä koetetaan kovasti puhua esim. videomateriaalien puolesta, perusteluna käytetään sitä että nuoret käyttävät paljon aikaa katselemalla videoita ja ilmaisevat asioita kuvin. Puhutaan että tekstuaalinen ilmaisu on eilispäivää. On totta, että kuvat kertovat paljon, ja nykyään usealla on vähintäänkin kännykässä kamera, millä voi napsia helposti kuvia arkipäiväisistä tilanteista. Tämä on ehdottomasti hyvä asia. Myös webistä löytyy yhä enemmän videomateriaalia. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että opiskelussa erilaisten havainnollistavien videoiden, animaatioiden ja kuvien käyttöä olisi ehdottomasti syytä lisätä. Olen itsekin opiskelijan roolissa tätä monesti toivonut. Mutta mitä tulee niiden käytön lisäämiseen itsessään, noudattaisin hieman malttia. En näe siinä mitään vikaa, että opiskelijat laitetaan metsään ja kehotetaan napsimaan kännykkäkameralla kuvia. Mutta kuvien napsiminen ei vielä riitä, vaan opiskelijoita täytyisi myös ohjata esim. analysoimaan jälkikäteen kuvia, jotta ne eivät jää vain irrallisiksi kuviksi. Vastaava asia on havaittu myös simulaattoriopetuksessa – ei riitä, että opiskelijat opiskelevat simulaatioiden kautta, vaan he tarvitsevat myös jäsennyskehyksen opitulle (Ranta 2003).

Lisäksi esimerkiksi webistä löytyvät videot vaihtelevat kovasti tasoltaan ja opetuksellisuudeltaan. Mitä tulee opetustarkoitukseen varta vasten tehtyihin monimediaisiin esityksiin, mielestäni kannattaisi palauttaa mieleen myös multimediaoppimisen teorioita (esim. Richard E. Mayer sekä taannoin tekemäni tiivistys aiheesta) ja ymmärtää miten ihmisen havainnointi ja tiedonkäsittely toimivat. Paljon on puhuttu myös narratoidusta materiaalista ja sen tarpeellisuudesta. Varmasti on hyvä asia, että on saatavilla luentotallenteita joita voi ottaa halutessaan mukaan matkalle tai lenkille kuunneltaviksi, tai eri tavoin näkö-/lukurajoitteisia voidaan ottaa huomioon. Mutta mikäli teksti korvataan kuvalla ja äänellä, onko tilanne sen jälkeen yhtään parempi niitä kohtaan, jotka haluavat tai tarvitsevat tekstiaineistoja? Itse en halua minuuttia pidempiä videopätkiä useinkaan kiireessä katsella, koska en ennalta koskaan tiedä aineiston laadusta. Videota tai audiotallennetta käyttäessäni minun on pakko katsella tai kuunnella se loppuun, ennen kuin tiedän, mitä se sisältää ja oliko se katselemisen tai kuuntelemisen arvoinen. Sen sijaan tekstiaineistosta voin nopeasti hahmottaa keskeisen, tärkeän ja uuden, ja hyppiä haluamani kohdat nopeasti ylitse – tai olla paneutumatta nopealla päätöksellä tarkoitukseeni sopimattoman aineiston lukemiseen. Tähän liittyvä blogikirjoitus pohdiskelee osin samoja asioita.

Jotenkin minusta aina ja yhä tuntuu siltä, että kaikki pakotetaan opiskelemaan samalla tavalla yhä edelleenkin – sen mukaan, mikä milloinkin on in, tai sen mukaan, mitä tapoja opettaja itse suosii. Kun keksitään jotain uutta, se haluttaisiin kaikkien käyttöönotettavaksi. Oppijoiden erilaisuudesta on puhuttu iät ja ajat, siitä miten toinen oppii pohdiskelemalla paremmin ja toinen toimimalla, miten joku luentoja kuuntelemalla ja joku taas lukemalla tai muiden kanssa keskustelemalla. Samoin siitä, miten erilaiset aineistot ja niiden toimivuus vaihtelee tilanteesta ja opittavasta asiasta riippuen. Sama pätee paitsi oppimiseen, myös muihinkin kommunikaatiopreferensseihin. Silti tätä ei mielestäni osata ottaa tarpeeksi huomioon**. On hyvä että lasten kyseessä ollessa “pakotetaan” kokeilemaan erilaisia tapoja, jotta lapsi voisi myös muodostaa käsityksen itselleen sopivista tavoista tutustuttuaan ja kokeiltuaan erilaisia vaihtoehtoja – tämä liittyy tietysti myös reflektointitaitojen kehittymiseen. Mutta siinä vaiheessa kun kaikille on jo suhteellisen vakiintunut itselle parhaiten sopiva tapa, eikö olisi viisaampaa antaa opiskelijan melko pitkälle pitäytyä siinä?

Lopuksi: Meillä on yhä enemmän välineitä useine eri ominaisuuksineen ja yhä paremmat mahdollisuudet ottaa huomioon yksilöiden erilaiset preferenssit niiden käytön suhteen. Osaammeko oikeasti käyttää välineitä ja niiden ominaisuuksia erilaisia preferenssejä tukevasti, vai lähdemmekö heti hakemaan uutta välinettä jos täsmälleen siihen tarkoitukseen suunniteltua välinettä ei löydy, jota tarvitsisimme? Mieleen tulee hyvä esimerkki siitä, miten ystäväni käyttää matkapuhelinta luovasti. Hänellä ei ole usein aikaa näpytellä tekstareita pikkuasioista joista ei viitsi soittaakaan. Hän nauhoittaakin puhelimellaan äänitallenteen ja lähettää sen multimediaviestinä!

Alaviitteet:

* En tarkoita tällä nyt sitä, etteikö välineet edellä liikkeelle lähtevissä koulutuksissakin voisi olla johdattelua aiheeseen – toisaalta myös voidaan hillitä esiteltävien ja kokeiltavien välineiden määrää, jotta kokonaisuus ei räjähdä käsiin. Välinelähtöisyyttäkin voi olla monenlaista – puhtaasti välineiden käyttöä ilman yhteyttä käyttötarkoitukseen vs. välineen käytön opettelua esimerkkitapauksena siten, että se on liitetty myös käyttötarkoitukseen. Onko jälkimmäinen edes varsinaista välinelähtöistä koulutustakaan?

** Blogosfäärissä olen huomannut viime viikkoina vilkasta keskustelua oppimistyyleistä ja siitä onko niitä lopulta olemassakaan (kirjoittelen tästä aiheesta piakkoin enemmänkin). Ottamatta tähän asiaan kantaa sen enempää, näkisin tärkeänä, että oppijoiden reflektointitaitojen vahvistamiseen kiinnitetttäisiin yhä enemmän huomiota, jotta he voisivat tunnistaa erilaisia tilanteita ja oppisisältöjä sekä niihin sopivia tapoja opiskella ja valita itse.

Lähteet:

Ahonen H., Engeström Y. & Virkkunen J. 2000. Knowledge Management – The Second Generation: Creating Competencies Within and Between Work Communities in the Competence Laboratory. In Y. Malhotra (ed.) Knowledge Management and Virtual Organizations, 282-305. London: Idea Group Publishing.

Muukkonen, J. 2006. Verkko-opetuksen tukipalvelut Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Teoksessa J. Muukkonen (toim.) Oppiva Opettaja 3: Verrko-opetusta Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Hallinnon julkaisuja 155. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto. URL (luettu 10.9.2010) https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/31003/TMP.objres.197.pdf?sequence=1

Ranta, P. 2003. Virtuaalitodellisuus opiskeluympäristönä. Loppuraportti Tietoyhteiskuntainstituutin myöntämään rahoitukseen. Tampereen teknillinen yliopisto, Digitaalisen median instituutti. URL (viitattu 5.3.2010) http://www.uta.fi/laitokset/ISI/julkaisut/Virtuaalitodellisuus_opiskeluymp_loppuraportti.pdf


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

Next Page »

Create a free website or blog at WordPress.com.