Avoimestitutkien

June 29, 2012

ARea 12 -seminaarin workshopin tuotoksia

Kevään kiireiden seurauksena jäi raportoimatta ARea 12 -seminaarista, joka järjestettiin jo useampi kuukausi sitten, 23.3.2012 Lahdessa. Mietin jo, että raportoinko enää ollenkaan, mutta halusin – ja lupasinkin – laittaa verkkoon seminaarissa vetämäni workshopin “Luo itse lisätty todellisuutesi!” tuotoksia, joten tässä tiivis raportti kuvien kera.

area12_ryhma1

Workshopissa valittiin jokin ryhmää kiinnostava aihealue, johon lisättyä todellisuutta voi soveltaa – yksi ryhmä valitsi aiheeksi markkinoinnin ja kaksi ryhmää lisätyn todellisuuden opetuskäytön. Ryhmällä oli aikaa keskustella aiheesta ja rakentaa keskustelun pohjalta jonkinlainen prototyyppi lisätyn todellisuuden sovelluksesta aihealueellaan.

area12_ryhma2

Lopuksi idea esiteltiin posterilla muille ryhmille. Markkinoinnin aiheekseen valinnut ryhmä suunnitteli lisätyn todellisuuden hyödyntämistä kampaamon markkinoinnissa siten, että asiakkaalla olisi mahdollisuus kokeilla uutta hiusmallia lisätyn todellisuuden avulla tuotetun mallin avulla.

area12_ryhmatyo2

Toinen opetuskäytön aiheekseen valinneista ryhmistä pohti oppimispolkusovelluksen kehittämistä Suomenlinnaan. Erityisesti vuorovaikutteisuuden toteuttaminen siten, että myös sovellusta käyttävät oppilaat pystyisivät itse tuottamaan lisämateriaalia oppimispolulle nähtiin tärkeäksi asiaksi.

area12_ryhmatyo3

Toinen opetuskäyttöön paneutunut ryhmä pysytteli yleisemmällä tasolla ja prototyypin suunnittelun sijasta pohti lisätyn todellisuuden opetuskäytön eri mahdollisuuksia.

area12_ryhmatyo1

Kiinnostavia ideoita, toivottavasti päätyvät oikeasti hyödynnettäviksi :)

Workshopin lisäksi pidin ARea 12 -seminaarissa esityksen lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä (esitysslidet, video).

Kevään aikana, ITK-konferenssissa 18.4. toteutimme hankekumppaneiden kanssa “Lisätyn todellisuuden hyödyntäminen opetuksessa” -workshopin. Aamupäivällä aihetta esiteltiin yleisesti samalla muutamia demoja näyttäen, myös Kinectin käyttöä demottiin ja kerrottiin sen mahdollisuuksista lyhyesti. Iltapäivällä osallistujat pääsivät kokeilemaan lisätyn todellisuuden sovellusten toteuttamista käytännössä D’Fusion Studiolla. Vastaavantyyppisiä koulutuksia on tarkoitus toteuttaa hankkeessamme jatkossakin, ja kiinnostuneet voivat kysellä niistä lisää.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO2-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

February 1, 2012

TULOSSA: ARea 12 – seminaari lisätystä todellisuudesta 23.3.2012 Lahdessa

AVO2-hankkeen 3DM-osahanke ylpeänä ilmoittaa: järjestämme perjantaina 23.3.2012 klo 8:45–15:15 ARea 12 -seminaarin, jossa pureudutaan lisätyn todellisuuden mahdollisuuksiin. Seminaari järjestetään Lahden Oppimiskeskus Fellmanniassa (Kirkkokatu 27). Tervetuloa mukaan!

Seminaariohjelmassa on aamupäivällä eri alojen edustajien esiintuomia näkökulmia lisätyn todellisuuden elämyksistä ja virtuaalisten objektien tuomisesta tavallisen kuluttajan ulottuville. Iltapäivän työpajoissa on mahdollisuus ideoida omia lisätyn todellisuuden sovelluksia ja kokeilla niiden tuottamista.

Seminaariohjelmaa voit tutkailla tarkemmin seminaarisivustolta http://www.area12.fi, josta löydät myös linkin ilmoittautumislomakkeelle.

Jos jäit miettimään, mitä lisätty todellisuus (Augmented Reality, AR) on, sitä voisi lyhyesti ja ytimekkäästi kuvata virtuaalisten objektien tuomiseksi fyysiseen maailmaan. Voit lukaista alkajaisiksi aiheesta vaikkapa Wikipedian artikkelin, myös tässä blogissa on aikaisemmin kirjoiteltu lyhyesti lisätystä todellisuudesta.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

April 12, 2011

ITK:n jälkilöylyt: pohdintoja some-kriittisyydestä

Tero Toivanen kirjoittaa omassa blogissaan kokeneensa ensimmäisessä ITK:ssaan sekä huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä. Olin aikeissa vastata suoraan Teron blogiin kommentilla ko. kirjoitukseen, mutta koska tästä tuli niin pitkä, vastaankin omassa blogissani aihetta hieman lisää pohtien.

Olen yksi niistä tutkijoista, joka oli mukana tuossa teemaseminaarissa “Osallistavia oppimisympäristöjä verkostoitumalla ja yhteistyöllä”, jossa Tero pettyi. Pahoittelut omasta puolestani pettymyksestä. Tottahan on, että uusia ideoita ja toteutusmalleja ei esityksessä kamalasti kuultu, eli ihan emme osuneet otsikon alle. Hyviä esimerkkejä osallistavista oppimisympäristöistä on kuitenkin AKTIIVI-hankeverkostossa – niistä löytyy kirjoituksia esimerkiksi hankesivustoiltamme ja hanketoimijoiden blogeista (ks. esim. Mika Sihvosen kooste AKTIIVI-hankkeen lupaavien käytäntöjen torilta 14.1.2010). Mutta syitä olen pohtinut itsekin sille, miksi keskustelu lähti teemaseminaarissamme tiettyyn suuntaan ja teemaseminaarista muodostui sellainen kuin siitä muodostui – sekä esiintyjien puheenvuorojen että yleisön kommenttien yhteisvaikutuksella.

Itse näen hieman eri tavoin ilmiön, mitä Tero kutsuu konservatiivisuudeksi ja muutosvastaisuudeksi (ja viittaan tässä kohtaa edelleen omassa kommenttipuheenvuorossanikin esiin nostamaani ns. moraaliseen paniikkiin, josta tutkijat Bennet & Maton (2010) ovat kirjoittaneet – suosittelen erityisesti lukemaan heidän artikkelinsa Beyond the ‘digital natives’ debate: Towards a more nuanced understanding of students’ tehcnology experiences). Mielestäni kriittinen keskustelu tulee hyvin helposti tuomituksi ns. some-piireissä eikä sitä helposti sallita, ja ilahduttavaa oli huomata, että sille löytyi paikkansa myös ITK:ssa. Näkisin, että kriittistä keskustelua nousi esiin, koska sille oli tilaisuus, ja olin jopa yllättynyt, kuinka yleisöpuheenvuoroissakin nousi esiin niin paljon kriittisyyttä. Minä tulkitsen asiaa niin, että koska tähän asti on menty hypekärki edellä yhteen äärilaitaan, syntyy jostakin väkisinkin tasapainottava vastareaktio kriittisten kommenttien myötä. “Totuus” lienee jossakin välillä. Totuudella tarkoitan sitä, että asiaa (mitä tahansa, vaikkapa nyt sosiaalista mediaa) katsottaisiin vailla ennalta valittuja puolia, otettaisiin huomioon sekä hyvät että huonot puolet, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin vaikkapa sitä, milloin ja minkälaisten asioiden opetukseen sosiaalinen media ja verkostoituneet oppimisympäristöt sopivat ja milloin ja mihin taas eivät. Harvoinpa kaikki vanha on kokonaan huonoa, vaikka nykyään tällainen ajattelutapa tuntuu vallitsevan vähän kaikessa. Uskon, että pääsisimme pidemmälle, jos uskaltaisimme aidosti yhdistää vanhan ja uuden hyvät puolet. Tällöin ei tarvittaisi eipäs-juupas -väittelyitäkään. Tosin nämä väittelytkin näen hyvinä, jos niiden tuloksena päästään johonkin, eli ylipäätään uskalletaan väitellä eikä sokeasti nähdä vain toista puolta asioissa. Siksi varmaan teemaseminaarin puheenvuorotkin vaikuttivat vain väittelyltä, koska keskustelun kohteena olevista asioista ei yleensä suostuta puhumaan lainkaan kriittisesti. Itse uskon, että eteenpäin kuitenkin mentiin.

Paikallaolleista ja kriittisiä näkökantoja esittäneistä tiedän useammankin olevan hyvin myönteinen sosiaalisen median osalta. Lasken itseni myös niihin, ketkä näkevät siinä varmasti enemmän hyvää kuin huonoa, jos näin yleisellä tasolla siitä puhutaan. Tässäkin kohtaa on todettava, että on todella hienoa, että teemaseminaarin jälkeen on mahdollista jatkaa keskustelua sen myötä esiin nousseista ajatuksista :) Sosiaalisen median hyötyjen ollessa niin selkeitä ja usean omakohtaisesti kokemia, en ainakaan itse pelkää minkään some-vastarintaliikkeen esiinnousua, joka näkisi sen vain pahana ja aiheuttaisi hallaa. Siksi toivonkin, että asioista keskusteltaisiin avoimesti, eri puolia esiin tuoden, eikä omista vastakkaisista poteroista huudellen kuuntelematta päinvastaisia mielipiteitä esiin tuovia. Todellisesta tilanteesta kentällä on itselläni kuva, että asioihin suhtaudutaan useimmiten terveen kriittisesti, vaikka se usein tulkitaan muutosvastaisuudeksi. Muutosstrategioita on erilaisia, vaihdellen rymäyttämisellä uuteen -strategiasta vähittäiseen muutokseen – molemmilla on varmasti paikkansa. Totta kai muutostilanne on lähes aina stressaava, ja se vaatii mukana olevilta venymistä ja uuden oppimista, mikä ei välttämättä ole aina mukavaa totutussa ja turvallisessa pitäytymään haluavassa ihmisessä. Itse kuitenkin kannatan maltillisempaa ja “hiljaa hyvä tulee” -strategiaa, kunhan kaikilla on aidosti halu muutokseen. Uusien toimintatapojen oppiminen vie aikaa, ja parhaiden tapojen löytäminen ei aina käy hetkessä. Siksi toivoisin keskelle muutosta myös pieniä pysähtymisen ja reflektoinnin paikkojakin.

Tällä tavoin itse koin teemaseminaarin annin – mielestäni siellä siis annettiin jalansijaa myös kriittisille näkemyksille, vaikka otsikosta ehkä sivuun mentiinkin. Kiitokset Sihvosen Mikalle seminaarin organisoinnista hankeverkostossamme!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

September 1, 2010

Sosiaalisen median tutkimusseminaarin jälkipohdintoja

Osallistuin eilen Sosiaalisen median tutkimusseminaariin (Research Methods for Social Media) Otaniemessä. Seminaarin ohjelmasivu ja esitysten slidet ym. löytyvät myös verkosta. Tässä hieman omaa yhteenvetoani seminaarin annista.

Tervetuliaissanojensa yhteydessä Kristiina Kumpulainen Opetushallituksesta nosti esiin kysymyksen, muuttaako sosiaalinen media ihmisen käyttäytymistä ja tarvitsemmeko uusia menetelmiä, tai toisaalta – ovatko nykyiset / vanhemmat menetelmät yhä riittäviä ja miltä osin. Sosiaalinen media on lisäksi useita eri tieteenaloja yhdistävä tutkimuskenttä – ilmiötä on mahdollista ja välttämätöntäkin tarkastella useiden eri tieteenalojen kautta. Tarvitsemme uudenlaisen frameworkin sosiaalinen media -ilmiön tutkimiseen. Tutkimustuloksia ja -innovaatioita tulisi myös Kumpulaisen mukaan soveltaa käytäntöön siten, etteivät tulokset jäisi suljettuihin tutkimusyhteisöihin. Sosiaalinen media itsessäänkin tarjoaa tähän erinomaisia välineitä.

Lisbeth Klastrup Tanskasta (IT University of Copenhagen) puhui aiheesta Users are Useless – Some Reflections by a Social Media Researcher. Hän mietti esityksensä kautta, mitkä ovat ne oikeat kysymykset, joita pitää kysyä, kun tutkitaan sosiaalista mediaa. Olennaista on ymmärtää, että tutkijan tulee itsekin käyttää sosiaalista mediaa ja mennä siihen mukaan voidakseen ymmärtää mistä on kyse. Klastrupin mukaan yksi olennaine kysymys on myös käyttäjä-käsitteen selventäminen, jota hän pohti käyttäjä – yleisö -ulottuvuudella – tavallaanhan sosiaalisessa mediassa tuotetaan materiaalia myös itselle – meille kaikille (vrt. produsage). Myös jatkumo passiivisesta sohvaperunasta aktiiviseen ja aidosti kantaaottavaan ja vaikuttavaan toimijaan löytyy sosiaalisen median käyttäjäkentästä. Käyttäjillä on hyvin erilaisia rooleja vaihdelleen tuottajista monenlaisiin kuluttajiin ja myös ei-aktiivisiin käyttäjiin jotka eivät millään tavalla osallistu, vaikka olisivatkin on-line. Klastrup toi myös esiin asian, että moniin sosiaalisen median ryhmiin liittyminen (vrt. esim. Facebookin ryhmät) on yleistä, mutta vain pieni osa on ryhmässä aktiivinen. Syyt liittyä ryhmiin saattavat olla hyvin pinnallisia ja vailla syvempää vaikuttamaan pyrkivää tarkoitusta. Lisäksi sosiaalisen median ja perinteisen median suhde on kiinnostava, eikä niitä tulisi tarkastella toisistaan erillisinä, vaan yhdessä. Usein sosiaalisen median ryhmiä syntyy jonkin mediailmiön ympärille, ja toiminnan intensiteetti heijastelee sitä, mitä muussa mediassa nousee esiin. Viemisiksi Klastrup antoikin esityksensä kautta seuraavat asiat:

  • tarve käyttäjän toiminnan rikkaammalle ja vivahteikkaammalle sanastolle
  • ymmärryksen siitä että sosiaalinen läsnäolo ei ole sama asia kuin sosiaaliseen mediaan osallistuminen
  • sosiaalisen median kontekstualisoinnin yhdessä muuhun mediaan ja sen herättämiin affektiivisiin reaktioihin

Jaakko Suomisen puheenvuoro aiheesta How do you do, Social Media? On triangulation matrixes and everyday research practices oli kiinnostava pohdinta siitä, miten triangulaatiota voitaisiin käyttää sosiaalisen median tutkimuksen meta-metodina, koska sosiaalinen media on ilmiö monitieteellisessä ympäristössä, jossa on hyvin monenlaisia menetelmiä ja teorioita. Tätä hän perusteli tieteenalan kehittymiseen liittyvistä lähtökohdista (ei vahvistunutta koulukuntaa – esiparadigmaattinen vaihe, uuden alueen kartoittaminen, teoreettisesti ja metodologisesti edistyksellinen lähestymistapa) sekä myös käytännölliseltä kannalta (uudet innovaatiot syntyvät rajapinnoilla, julkaisuja useiden eri tieteenalojen lehtiin joka vaatii eri perspektiivejä, esiymmärryksen luominen). Sosiaalista mediaa olisi Suomisen mukaan myös hyvä tarkastella kolmesta eri näkökulmasta – tutkimuskohteena, välikappaleena tai työkaluna. Suomisen pohdintoja esityksen taustaksi löytyy kattavammin hänen blogistaan.

Minna Isomursu VTT:ltä alusti aiheesta Social media in user research: immersion, privacy and contribution. Hänen näkökulmansa aiheeseen oli Suomisen edellä mainitun jaottelun mukaisesti sosiaalisen median käyttäminen tutkimuksessa. Isomursu pohti tutkijan mukaan menemistä tutkittavaan kohteeseen (esimerkiksi tietty sosiaalisen median yhteisösivusto) sen ymmärtämiseksi, yhteistuottamista tai jopa tutkimista ja sen liittymistä myös tutkittavien omaan digitaalisen identiteetin rakentamiseen sekä yksityisyyteen ja sisällön omistajuuteen. Sosiaalisen median tutkimisen eettiset näkökohdat nousivat vahvasti esiin, koska sosiaalinen media tuo mukanaan laajan kirjon täysin uudenlaisia asioita, joihin tutkijankin on otettava kantaa. Mitä jos tutkittava ei halua olla äänetön ja nimetön toimija? Entä onko luvallista käyttää yhdessä tuotettua sisältöä tutkimusaineistona, jos kaikilta tuottajilta ei ole kysytty lupaa (vaikka tuotokset ovatkin julkisia ja osin voi olla jopa hankala selvittää ketkä kaikki ovat olleet mukana tuottamassa)?

Itse en valitettavasti päässyt osallistumaan seminaarin iltapäivän workshopeihin, mutta onneksi yhteenvedot ryhmien työskentelystä on dokumentoitu talteen.

Osin workshopeissa varmasti näihin päästiinkin pureutumaan, mutta pohdin seminaarin jälkeen (itse alaa tutkivana ja vihreänäkin tutkijana) että kaipaisin ehkä laajempialaista jäsennystä sosiaalisen median tutkimukseen – eri tieteenalojen tyypillisistä lähestymistavoista ja traditioista, tutkimusmenetelmistä, minkälaisia avauksia tieteenalojen suunnista on tehty sosiaalisen median tutkimukseen (näitä taisi workshopeissa ollakin), niiden mahdollisuuksista ja ehkäpä heikkouksista jne. Tällaisen jäsennyksen kautta olisi hyvä ponnistaa eteenpäin ja vastata Kristiina Kumpulaisen esittämään huutoon tarpeesta pohtia mitä uutta ja mitä vanhaa.

Kiitokset seminaarin järjestäjille ja esiintyjille omasta puolestani!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

Create a free website or blog at WordPress.com.