Avoimestitutkien

August 8, 2012

Kohti saumatonta mobiiliutta

Ajattelin jakaa muutaman mielenkiintoisen lisättyyn todellisuuteen liittyvän videon, joiden kautta olen pohdiskellut omaa mobiilikäyttöäni ja ylipäätään mobiiliuden mahdollisuuksia ja rajoituksia. Alkuun todettakoon, että myönnän olevani todella hankala mobiilikäyttäjä – en osaa tyytyä vielä siihen ja niihin mahdollisuuksiin mitä on tarjolla, ja siitä syystä minua ei ihan helposti saa koukutettua mobiililaitteiden ja -sovellusten käyttöön. Toki tiedän, että uutta ei voi kehittää, jos ei tee ja kehitä sitä, mikä tällä hetkellä on mahdollista, mutta en ole sitten nettiyhteyksillä varustetun tietokoneen jälkeen löytänyt kuitenkaan sellaisia laitteita tai sovelluksia, joita ilman en osaisi elää, tai jotka toimisivat arkeani olennaisesti sujuvoittavina. No, joitakin hyviä, hyödyllisiä ja vähintäänkin hauskoja sovelluksia on löytynyt sentään :)

Itse koen, että lisätty todellisuus yhdistyneenä uudenlaisiin käyttöliittymiin on se juttu, jonka kautta minäkin olen myyty. Aivan innoissani tutkin lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia jo nyt niiltä osin kuin tämän päivän mobiililaitteilla on mahdollista. Mitä tulee oppimiseen, olen ihan vakuuttunut siitä, että niiden avulla voidaan toteuttaa jo nyt opiskelijoita motivoivia ja oppimista edistäviä sovelluksia, kunhan se tehdään oppimisen eikä teknologian ehdoilla (kuten minkä tahansa opetusteknologian käytön ollessa kyseessä). Kamalan kaukana nämä uudenlaiset käyttöliittymät eivät enää ole, ja lisätty todellisuuskin on jo ihan oikeasti täällä osana arkea.

Tässä konseptivideossa esitellään lisätyn todellisuuden ja 3D-holografian mahdollisuuksia osana arkeamme tulevaisuudessa:

Vaikka hassulta näyttää katsoa käsillään itsekseen elehtivää kadullaliikkujaa, tuollaisia sovelluksia minä toivoisin osaksi normaalia arkea. Olen päätynyt vahvasti siihen lopputulokseen, että mobiililaitteet eivät ole vielä sitä, mitä niiden pitäisi olla, jotta itse jaksaisin niistä oikeasti innostua.

Oikeastaan olen ollut jo kauan mobiili-intoilija, vaikken sitä oikeastaan ole tullut edes pitkään aikaan ajatelleeksi. Enemmän olin kuitenkin mobiili-intoilija silloin, kun webbiselain vasta tuli kännyköihin. Ostin ensimmäisen älypuhelimeksi luokiteltavan laitteeni vuonna 2003 – Nokian 6600-mallin, jota myös saippuarasiaksi on haukuttu. Olin aivan täpinöissäni monista puhelimeni ominaisuuksista ja kokeilin niistä varmasti kaikkia mahdollisia, siirtelin dataa langattomasti ja helposti bluetoothilla, asentelin sovelluksia – todellakin, käytin puhelintani koko rahan edestä. Siinäkin mielessä, että puhelin oli minulla käytössä viime vuoden loppupuolelle asti – uuden akun vaihdoin vanhan ja uupuneen tilalle kolme vuotta sitten. Kertaakaan noiden kahdeksan vuoden aikana en nähnyt aiheelliseksi vaihtaa uuteen puhelimeen, vaikka välillä asiaa mietinkin. En vain löytänyt uutta puhelinta, jossa olisi jotain sellaista, mitä 66-satasessa ei ollut, ja ennen kaikkea – jota olisin kokenut tarvitsevani. Sehän on toki sanottava, että nykyteknologiaan verrattuna moni 6600:n ominaisuus oli todella alkeellisella tasolla.

Viime vuoden loppupuolella kuvittelin vihdoin löytäneeni sellaisen mobiililaitteen, josta olisi uskollisen sotaratsuni päihittäjäksi. Yksi ratkaiseva ominaisuus oli suuri näyttö. Ja sellainen Galaxy Notessani todella on :) Puhelin ei silti ole liian suuri käyttööni, vaikka sillä onkin kokoa miltei 15 kertaa 8 cm, sillä se on kuitenkin niin litteä, että sitä on helppo kuljettaa mukana. 6600-mallihan oli hyvinkin pullea, eli ei siinä mielessä ihan pienikokoinen sekään. Kieltämättä myös sormiliikkeillä zoomattava kosketusnäyttö on miljoona kertaa helpompikäyttöinen kuin näppäimillä varustettu puhelin, selainta käytettäessä eron huomaa. Halusin suurinäyttöisen puhelimen, koska 6600:n kanssa olin päätynyt jo vuosia sitten siihen lopputulokseen, että niin pieneltä näytöltä en ihan huvikseni viitsi webbiä selailla. Etenkään, kun olen oikeastaan aina niin lyhyen matkan päässä tietokoneesta, että mieluummin odotan pääseväni sellaisen ääreen kuin menetän hermoni mobiiliselaimen kanssa. Toki olin työpuhelimissani kokeillut parempaa selainta kuin 6600:ssa oleva oli, mutta eipä niissä loppujenlopuksi olennaista eroa ollut. Ainoat kerrat jolloin olisin kaivannut mobiiliselailumahdollisuutta ovat olleet ulkomailla ollessa, jolloin taas arvoituksellisten datasiirtomaksujen takia en ole halunnut tiedonsiirtopalvelua käyttää (no, onneksi tilanteeseen on tullut parannuksia).

Olen koettanut puolisen vuotta opetella käyttämään uutta mobiililaitettani osana arkea – ihan oikeasti ja tosissani. Arvelin, että uudella laitteella ja sen tarjoamilla rajattomilla mahdollisuuksilla minusta ehkä vihdoin tulee täysverinen mobiili-ihminen. Rehellisesti voin kuitenkin tunnustaa, että en yhäkään käytä laitettani mitenkään kamalan paljoa, ei siitä ole minulle tullut edelleenkään mikään must-juttu, jota ilman en osaisi elää, eikä se kulje läheskään kaikkialla mukanani. Varsinaisesti en voi sanoa, että olisin alkanut mitään sovelluksia tai verkkopalveluita käyttämään yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Toisaalta, jos verrataan edellisen kännykkäni käyttöä nykyiseen, tarkistan esimerkiksi monena aamuna päivän sään mobiililaitteellani ennen töihin lähtöä – siitä on tullut niin paljon nopeampaa ja helpompaa, kun uusi laite ja sen selain on niin paljon parempi ja nopeampikäyttöinen kuin aikaisempi. Isoin asia jonka olen uuden mobiililaitteeni myötä oppinut on se, että kaikkein tärkein tekijä mobiililaitteessa ei olekaan minulle se suurempi näyttö, vaan käytön intuitiivisuus ja sulautuvuus arkeen ja sen eri tilanteisiin täysin saumattomasti. Ihan varmasti vielä sekin päivä tulee, jolloin voin kulkea uuteen paikkaan kauniit ja sirot datalasit silmillä lisätyn todellisuuden avulla toteutettujen virtuaalisten opasteiden ohjaamana. Datalasejahan jo on olemassa, mutta ne eivät ole vielä lyöneet itseään läpi. Katsotaan mihin Googlen lasit pystyvät :) Ihan hyvä ja pohdiskeleva kirjoitus datalaseista ja niiden ehkä tulevasta läpimurrosta löytyy muuten täältä. Opassovelluksia löytyy älypuhelimille jo monia, mutta mielestäni on kuitenkin hieman liian kömpelöä kävellä laite kourassa kaupungilla. Mutta älypuhelin- ja tablet-kokeiluista on pakko lähteä liikkeelle, eipä siinä mitään.

Seuraava video esittelee 3D-holografian mahdollisuuksia. Mielestäni riittävän hyvä laatu on näissä toteutuksissa olennaista – silloin ihmisten “teleporttaus” paikasta toiseen muuttuu houkuttelevaksi vaihtoehdoksi etäyhteyksille ja tuo ehkä jotakin aivan uutta perinteiseen videoneuvotteluun (hyvilläkin laitteilla ja isoilla näytöillä toteutettuun).

Samantapaisia näyttäviä juttuja löytyy myös visuaalisen Aurasma-selaimen mahdollisuuksia esittelevästä videosta:

Näin olympialaisten aikaan kuulostaa varsin mielenkiintoiselta Atoksen ennustus tulevaisuuden olympialaisista, joissa kilpailijat juoksevat omassa kotikaupungissaan, ja heidän juoksunsa välittyy varsinaiselle kisapaikalle hologrammina!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

December 22, 2011

Tarinoita blogien käytöstä -julkaisu on ilmestynyt!

Yhdeksän kirjoittajan voimin tuotettu koostejulkaisu blogien käytöstä on vihdoin ilmestynyt! Julkaisun painettua versiota on tarkoitus jakaa erilaisessa opetusteknologian käyttöön liittyvissä tapahtumissa kuten ITK-konferenssissa keväällä 2012 Hämeenlinnassa. Julkaisusta on tuotettu myös verkkoversio.

tarinoita_blogien_kaytosta

Olen todella kiitollinen kaikille julkaisun kirjoittajille että lähditte mukaan, ja erittäin tyytyväinen kirjoittamiinne tarinoihin. Toivottavasti tarinoista on iloa kaikille blogeista ja bloggaamisesta kiinnostuneille, tai bloggaamista vasta harkitseville. Mieleeni tuli myös, että julkaisun blogitarinathan olisivat erinomainen aineisto jollekin gradun tai muun lopputyön tekijälle!

Oikein hyvää, rauhallista ja rentouttavaa joulua sekä onnea ja menestystä tulevalle vuodelle 2012!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

October 7, 2011

Tilannetietoa blogitarinat-julkaisusta

Kesällä esitin tämän blogin kautta kutsun tulla mukaan kirjoittamaan Tarinoita blogien käytöstä -julkaisua, joka tuotetaan osana Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hanketta. Kovasti olen mainostanut projektia verkossa, ja todella isot kiitokset kuuluvat myös muille AVO-hankkeessa työskenteleville toimijoille, jotka ovat levittäneet tietoa verkostoissaan eteenpäin – KIITOS!

Blogitarinoiden kirjoittajiksi löytyi lopulta kuitenkin vain neljä kirjoittajaa. Viimeisiä tarinoita odottelen juuri saapuvaksi. Kirjoittajille on annettu hieman lisäaikaakin, etenkin kun vasta viikko sitten sain tiedustelun, vieläkö ehtisi mukaan kirjoittamaan, kuun tieto projektista oli tavoittanut vasta silloin. Toivotin kirjoittajan enemmän kuin tervetulleeksi mukaan!

Koska tarinat ovat mielestäni niin hyviä ja erilaisia, en mitenkään raaskisi jättää julkaisua vain näiden neljän tarinan varaan. Lisäksi tarinoiden julkaisu painotuotteena tekisi mielestäni niille oikeutta (tällä hetkellä näyttää siltä, että tarinoista tuotetaan pelkästään verkkoversio), mutta vain neljää tarinaa en lähtisi painattamaan. Niinpä annan vielä yhden mahdollisuuden tulla mukaan kirjoittamaan omaa blogitarinaa!

Jos innostuit, ilmoittele minulle (joanna.kalalahti ät uta.fi) halustasi osallistua hetimiten, ja toimita valmis tarina minulle viimeistään 30.10.2011. Tarkemmat ohjeet ja infoa kirjoittajasopimuksesta löydät alkuperäisestä kirjoittajakutsusta.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

June 7, 2011

Kerro oma blogitarinasi!

UPDATE 7.10.2011: Päätin antaa vielä lisäaikaa 30.10.2011 asti, jos saisimme vielä mukaan muutaman tarinan.


Miten blogeja on käytetty opetuksessa sinun oppilaitoksessasi? Kuinka blogi on toiminut organisaationne markkinoinnissa tai viestinnässä? Oletko pitänyt oppimisblogia? Tai oletko hyödyntänyt blogeja jollain muulla tavalla? Kerro sinäkin oma blogitarinasi!

riippumatto

Mistä on kyse? Tekeillä on Tarinoita blogien käytöstä -julkaisu, johon etsimme vapaaehtoisia kirjoittajia. Tarkoitus on koota kansiin bloggauskokemuksia ja tarinoita erilaisista blogien käyttäjistä ja käyttötavoista. Tavoitteena on kansantajuinen, tarinamuotoinen, yleiskielinen ja helposti luettava paketti blogien käytöstä. Tarinallinen materiaali voi tukea perinteiseen tyyliin kirjoitettua opasmateriaalia paremmin myös aloittelevia käyttäjiä.

Kuka, mitä, milloin? Vetovastuussa on Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hanke. Kirjoituksista tehdään koonti, joka julkaistaan ainakin verkkojulkaisuna syksyllä 2011, mahdollisesti myös painettuna, mikäli tarinoita tulee riittävästi. Tarinoita blogien käytöstä -tuotos julkaistaan avoimella CC BY-SA -lisenssillä (versio 3.0), joten teoksen jatkokäyttö on sallittu lisenssin ehtojen mukaisesti.

Miksi osallistuisin? Pääset jakamaan muille kokemuksesi ja auttamaan uusia blogien käytöstä kiinnostuneita alkuun. Vertaistuottaminen on parhaimmillaan varsin tehokas tapa tuottaa materiaalia. Se mahdollistaa yksin tuotettua materiaalia rikkaamman sisällön. Yksittäisen kirjoittajan työtaakka on kohtuullinen ja ennen kaikkea lopputulos enemmän kuin osiensa summa.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä julkaisun toimittaja Joanna Kalalahteen (etunimi.sukunimi ät uta.fi) ja ilmoittaudu kirjoittajaksi. Kerro yhteystietojesi lisäksi suuntaa antavasti, mistä aiheesta aiot kirjoittaa. Tutustu myös kirjoitusohjeisiin (alla). Saat lisäksi allekirjoitettavaksi kirjoittajasopimuksen – sen tarkoitus on ensisijaisesti varmistaa, että tekstin kirjoittaja vastaa siitä, että julkaistava materiaali ei sisällä sellaista kolmannen osapuolen aineistoa, jonka oikeuksia julkistaminen loukkaisi, ja että tekijällä on oikeus lisensoida osuutensa CC BY-SA -lisenssin mukaisesti (ks. luonnos kirjoittajasopimuksesta).

Kirjoitusohjeet

  1. Voit kirjoittaa yksin tai yhdessä.
  2. Valitse jokin case, josta kirjoitat – tai jokin konkreettinen näkökulma blogien käyttöön. Kirjoituksesi voi siis olla myös yleisempi pohdinta siitä miten olet itse käyttänyt blogeja eri tarkoituksiin, ja sisältää useampia esimerkkejä. Olennaista on omakohtaisuus, käytännönläheisyys ja konkreettisten esimerkkien mukanaolo. Erityisesti toivomme tarinoita blogien opetuskäytöstä, mutta muunkinlaiset tarinat ovat yhtä lailla tervetulleita!
  3. Kirjoita vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi, mutta tarinamuotoisesti. Tavoittelemme persoonallisia tekstejä, ei virallista asiatekstiä. Voit sijoittaa joukkoon myös vinkkejä ja kannustimia lukijoille. Mitä vain, joka tekee tarinastasi hyödyllisen ja kiinnostavan. Mieti, millainen tarina olisi motivoinut Sinua alkuun blogien käytön alkutaipaleella! Esimerkkitarina voisi alkaa vaikkapa tällä tavalla:
  4. “Olen aina ollut hyvin arka käyttämään tietotekniikkaa ja kokeilemaan uusia ohjelmia ja viimeisimpiä villityksiä. Yhtenä päivänä en voinut kuitenkaan enää hillitä uteliaisuuttani, kun olin kuullut kollegaltani niin paljon positiivista blogien käytöstä osana hänen opetustaan. Opiskelijat kuulemma olivat innoissaan ja tuottivat hienoja materiaaleja blogeihinsa ja oppimistuloksetkin olivat parantuneet. Niinpä rohkaistuin, ja kollegaltani saamani vinkin mukaan avasin nettiselaimen ja surffasin Blogger-blogin aloitussivulle. Olin saanut kollegaltani karkean tason ohjeet, mutta en kuulemma tarvitsisi niitä, koska blogin perustaminen on niin helppoa…”

  5. Kirjoita kansantajuista yleiskieltä. Mahdollisimman hyvään kieleen kannattaa tietysti pyrkiä, mutta editoimme ennen julkaisua kirjoitusten kieliasua tarpeen mukaan. Oikeakielisyydestä ei tarvitse siis liiaksi huolehtia!
  6. Mikäli täysin vapaamuotoinen tekstin tuottaminen tuntuu hankalalta, alla on lyhyt lista asioista, joita voisit kirjoituksessasi kuvailla. Listaa ei tarvitse seurata orjallisesti, vaan siitä voi ottaa vinkkejä ja virikkeitä.
    • Miten, miksi ja milloin aloitit blogien käytön?
    • Innostutko yleensä helposti uusista sovelluksista, vai oletko jopa tietotekniikan suhteen arkaileva?
    • Oliko blogi helppo ottaa käyttöön?
    • Miksi lähdit käyttämään blogia opetuksessasi / toiminnassasi?
    • Mikä tarkoitus käyttämälläsi blogilla / blogeilla on, mitä niillä tavoittelet?
    • Ovatko blogit tuoneet jotakin kokonaan uutta opetukseesi / toimintaasi?
    • Mitkä ovat mielestäsi blogien hyviä puolia? Entä huonoja? Mitä hyötyä blogin käyttö tuo sinulle käyttökohteessasi? Miten paljon blogin käyttö kuvaamassasi casessa vie aikaa?
    • Mitä blogialustaa käytät (esim. Blogger, WordPress, Posterous)? Käytätkö alustaa palveluna vai onko blogisovellus asennettu omalle palvelimelle (esim. WordPress)?
    • Kenelle / minkälaisiin asioihin suosittelet blogin käyttöä?
  7. Kirjoitusten suositeltava laajuus on noin 8000–13000 merkkiä.
  8. Voit kirjoittaa joko yhtenäisen väliotsikottoman tarinan tai käyttää väliotsikoita, oman makusi mukaan.
  9. Mukaan voit liittää myös kuvia (esim. kaappauskuva omasta blogistasi). Toivomme, että toimitat tällöin kuvista myös erikseen mahdollisimman hyvälaatuiset erilliset kuvatiedostot (esim. jpg-muodossa). Jos on ongelmia, kysy erikseen apua julkaisun toimittajalta!
  10. Lähetä valmis kirjoitus sähköpostin liitetiedostona doc-, rtf-, odf- tai html-muodossa 30.10.2011 mennessä materiaalin toimittajalle Joanna Kalalahdelle.
  11. Kaikki palautetut tekstit luetaan. Mikäli julkaisusta tulisi taitettuna yli 150-sivuinen, toimittaja valikoi parhaat tekstit, jotka julkaistaan. Tämän jälkeen teksteihin tehdään viimeistelyt ja opas saatetaan painokuntoon sekä toimitetaan painoon. Jokaiselle kirjoittajalle toimitetaan kolme tekijänkappaletta, kun opas on painettu.

Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

April 12, 2011

ITK:n jälkilöylyt: pohdintoja some-kriittisyydestä

Tero Toivanen kirjoittaa omassa blogissaan kokeneensa ensimmäisessä ITK:ssaan sekä huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä. Olin aikeissa vastata suoraan Teron blogiin kommentilla ko. kirjoitukseen, mutta koska tästä tuli niin pitkä, vastaankin omassa blogissani aihetta hieman lisää pohtien.

Olen yksi niistä tutkijoista, joka oli mukana tuossa teemaseminaarissa “Osallistavia oppimisympäristöjä verkostoitumalla ja yhteistyöllä”, jossa Tero pettyi. Pahoittelut omasta puolestani pettymyksestä. Tottahan on, että uusia ideoita ja toteutusmalleja ei esityksessä kamalasti kuultu, eli ihan emme osuneet otsikon alle. Hyviä esimerkkejä osallistavista oppimisympäristöistä on kuitenkin AKTIIVI-hankeverkostossa – niistä löytyy kirjoituksia esimerkiksi hankesivustoiltamme ja hanketoimijoiden blogeista (ks. esim. Mika Sihvosen kooste AKTIIVI-hankkeen lupaavien käytäntöjen torilta 14.1.2010). Mutta syitä olen pohtinut itsekin sille, miksi keskustelu lähti teemaseminaarissamme tiettyyn suuntaan ja teemaseminaarista muodostui sellainen kuin siitä muodostui – sekä esiintyjien puheenvuorojen että yleisön kommenttien yhteisvaikutuksella.

Itse näen hieman eri tavoin ilmiön, mitä Tero kutsuu konservatiivisuudeksi ja muutosvastaisuudeksi (ja viittaan tässä kohtaa edelleen omassa kommenttipuheenvuorossanikin esiin nostamaani ns. moraaliseen paniikkiin, josta tutkijat Bennet & Maton (2010) ovat kirjoittaneet – suosittelen erityisesti lukemaan heidän artikkelinsa Beyond the ‘digital natives’ debate: Towards a more nuanced understanding of students’ tehcnology experiences). Mielestäni kriittinen keskustelu tulee hyvin helposti tuomituksi ns. some-piireissä eikä sitä helposti sallita, ja ilahduttavaa oli huomata, että sille löytyi paikkansa myös ITK:ssa. Näkisin, että kriittistä keskustelua nousi esiin, koska sille oli tilaisuus, ja olin jopa yllättynyt, kuinka yleisöpuheenvuoroissakin nousi esiin niin paljon kriittisyyttä. Minä tulkitsen asiaa niin, että koska tähän asti on menty hypekärki edellä yhteen äärilaitaan, syntyy jostakin väkisinkin tasapainottava vastareaktio kriittisten kommenttien myötä. “Totuus” lienee jossakin välillä. Totuudella tarkoitan sitä, että asiaa (mitä tahansa, vaikkapa nyt sosiaalista mediaa) katsottaisiin vailla ennalta valittuja puolia, otettaisiin huomioon sekä hyvät että huonot puolet, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin vaikkapa sitä, milloin ja minkälaisten asioiden opetukseen sosiaalinen media ja verkostoituneet oppimisympäristöt sopivat ja milloin ja mihin taas eivät. Harvoinpa kaikki vanha on kokonaan huonoa, vaikka nykyään tällainen ajattelutapa tuntuu vallitsevan vähän kaikessa. Uskon, että pääsisimme pidemmälle, jos uskaltaisimme aidosti yhdistää vanhan ja uuden hyvät puolet. Tällöin ei tarvittaisi eipäs-juupas -väittelyitäkään. Tosin nämä väittelytkin näen hyvinä, jos niiden tuloksena päästään johonkin, eli ylipäätään uskalletaan väitellä eikä sokeasti nähdä vain toista puolta asioissa. Siksi varmaan teemaseminaarin puheenvuorotkin vaikuttivat vain väittelyltä, koska keskustelun kohteena olevista asioista ei yleensä suostuta puhumaan lainkaan kriittisesti. Itse uskon, että eteenpäin kuitenkin mentiin.

Paikallaolleista ja kriittisiä näkökantoja esittäneistä tiedän useammankin olevan hyvin myönteinen sosiaalisen median osalta. Lasken itseni myös niihin, ketkä näkevät siinä varmasti enemmän hyvää kuin huonoa, jos näin yleisellä tasolla siitä puhutaan. Tässäkin kohtaa on todettava, että on todella hienoa, että teemaseminaarin jälkeen on mahdollista jatkaa keskustelua sen myötä esiin nousseista ajatuksista :) Sosiaalisen median hyötyjen ollessa niin selkeitä ja usean omakohtaisesti kokemia, en ainakaan itse pelkää minkään some-vastarintaliikkeen esiinnousua, joka näkisi sen vain pahana ja aiheuttaisi hallaa. Siksi toivonkin, että asioista keskusteltaisiin avoimesti, eri puolia esiin tuoden, eikä omista vastakkaisista poteroista huudellen kuuntelematta päinvastaisia mielipiteitä esiin tuovia. Todellisesta tilanteesta kentällä on itselläni kuva, että asioihin suhtaudutaan useimmiten terveen kriittisesti, vaikka se usein tulkitaan muutosvastaisuudeksi. Muutosstrategioita on erilaisia, vaihdellen rymäyttämisellä uuteen -strategiasta vähittäiseen muutokseen – molemmilla on varmasti paikkansa. Totta kai muutostilanne on lähes aina stressaava, ja se vaatii mukana olevilta venymistä ja uuden oppimista, mikä ei välttämättä ole aina mukavaa totutussa ja turvallisessa pitäytymään haluavassa ihmisessä. Itse kuitenkin kannatan maltillisempaa ja “hiljaa hyvä tulee” -strategiaa, kunhan kaikilla on aidosti halu muutokseen. Uusien toimintatapojen oppiminen vie aikaa, ja parhaiden tapojen löytäminen ei aina käy hetkessä. Siksi toivoisin keskelle muutosta myös pieniä pysähtymisen ja reflektoinnin paikkojakin.

Tällä tavoin itse koin teemaseminaarin annin – mielestäni siellä siis annettiin jalansijaa myös kriittisille näkemyksille, vaikka otsikosta ehkä sivuun mentiinkin. Kiitokset Sihvosen Mikalle seminaarin organisoinnista hankeverkostossamme!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

April 6, 2011

Kevään merkkejä – ITK

Yksi opetusteknologia-alan toimijoiden varma kevään merkki on ITK-konferenssi, joka on jälleen käsillä, tänä vuonna muutama viikko normaalia ajankohtaa aikaisemmassa, että vielä eivät sinivuokotkaan tervehdi Aulangolle tulijaa tienvarressa. Mutta monet tutut sen sijaan tervehtivät heti konferenssipaikan ovesta sisään astuessa, mikä onkin yksi iso ja hyvä syy saapua paikalle :)

Paljon on taas työtä tehty ja saatettu maailmaa valmiiksi ITK:hon mennessä. Jos ei valmiiksi saatu, niin valmiimmaksi ainakin.

Keskiviikkoisen workshop-päivän aikana järjestetty tutkijatapaaminen oli jälleen mielenkiintoinen. Itse kerroin siellä verkkokeskusteluvälineen käyttöönotosta AVO-hankkeessa, johon liittyvä pienimuotoinen kyselytutkimus on osa laajempaa hanketutkimusta (lisäilen tänne blogiini linkin myöhemmin keväällä ilmestyvään tutkijatapaamisen julkaisuun, jossa tutkijatapaamisessa esitetyt paperit ilmestyvät kokonaisuudessaan). Tiivistetysti kuitenkin oman tutkimukseni tuloksista tässä – eli ensinnäkin verkkokeskusteluväline auttoi jossakin määrin luomaan hankkeelle yhteisen virtuaalisen tilan. Esiin nousi myös tiettyjä sellaisia käytettävään välineeseen liittyviä edellytyksiä, jotka mahdollistavat etäläsnäolon kokemuksen ja toimivan verkkokeskustelun (esim. välineen helppokäyttöisyys ja selkeys, välineen reaaliaikaisuus eli miten se esimerkiksi informoi uusista viesteistä, välineen sopivuus käyttäjiensä päivittäiselle ns. sovellusreitille…). Myös muita kuin välineeseen liittyviä piirteitä nousi esiin tärkeinä edellytyksinä – toimijoiden tuttuus ja halu toimia yhdessä toistensa kanssa, fyysisen tapaamisen merkitys tutustuttajana ennen verkossa tapahtuvaa toimintaa jne. Tässä vain joitakin kiinnostavia edellytyksiä mainittuna. Haastavaa on saada kaikki hanketoimijat käyttämään välinettä ja keskustelemaan – epärealistista lienee tätä tavoitellakaan, mikä on tyypillistä verkostoille eli osa verkoston toimijoista on aina aktiivisempia kuin muut. Tutkijatapaamisessa oli monia mielenkiintoisia esityksiä – mm. opettajien ja oppilaiden käsityksistä virtuaalisesta kaivoskoneesta ja fyysisestä harjoitelusta osana pelaamista ja oppimista. Myös professori Pierre Dillenbourgin keynote-puheenvuoro oli mielenkiintoinen.

Torstaina ja perjantaina onkin sitten ohjelmassa useita esityksiä ja muuta ohjelmaa – toivottavasti ehdin kuuntelemaan myös muita kiinnostavia esityksiä, kun itse olen mukana tänä vuonna niin monessa (on teemaseminaaria, posterinäyttelyä, foorumiesitystä…). No, kivahan se on kertoa hanketoiminnan tuloksista muille, toivottavasti niistä on hyötyä!

Niin, ja onhan ohjelmassa lisäksi blogioppaan julkkarit! Vaikka jotkut asiat tulivatkin valmiiksi ITK:hon mennessä, blogiopas jäi onneksi kesken. Nimenomaan onneksi, koska blogiopas Viisautta blogin käyttöön on tuotettu Wikikirjastoon siinä tarkoituksessa, että se eläisi ajan saatossa eikä jäisi siihen tilaan missä se nyt on, kun tuotantoprosessin ydinryhmä on työnsä tehnyt eli luonut oppaan siemenversion lokakuun 2010 ja maaliskuun 2011 välillä. Kuka tahansa voi päivittää opasta edelleen havaitessaan siinä puutteita tai halutessaan parannella sitä. Opashan on jatkoa vuosi sitten ITK:ssa julkistetulle Viisautta wikin tekoon -oppaalle, joka myös löytyy Wikikirjastosta. Näistä oppaista on kuitenkin tuotettu myös jotakin valmista. Verkkoversioista on tiivistetty painetut versiot kummastakin oppaasta. Viisautta wikin tekoon -oppaan painettua versiota on otettu jo uusintapainos, Viisautta blogin käyttöön -oppaan painettu versio on vasta ilmestynyt ja sitä on jaossa ITK-päivillä. Saanen esitellä – kaksi keväisen kirkkaissa väreissä kylpevää siskosta:

sisarukset

Vuosi sitten kiittelimme wikioppaan siemenversion tuotantoryhmää, tänä vuonna erityiskiitoksen ansaitsee blogioppaan tuotantoryhmä!

Toinenkin julkaisu näkee päivänvalon ITK-konferenssin yhteydessä, eli olemme yhdessä työtoverieni Mikko Vuorisen ja Anna Vilhulan kanssa tuottaneet Wikiä käyttämään! Tukea wikin valintaan ja käyttöönottoon -nimisen selvityksen. Kyseessä on siis samainen selvitys, josta olen tässäkin blogissa aikaisemmin jo kirjoitellut, ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin loppuvuodesta 2010 verkkoversiona. Nyt on myös selvityksen toinen osa valmistunut, ja molemmat osat julkaistu yksissä kansissa (oppaasta löytyy myös painetun version kanssa yhtenäinen verkkoversio). Opas on jaossa ITK-torilla Matkatoimisto SoMessa ja Suomen eOppimiskeskuksen standilla.

wikiselviys


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

January 25, 2011

Kynä on näppistä mahtavampi?

Törmäsin tämän päivän Aamulehden tiedeuutisten kautta mielenkiintoiseen tutkimukseen, jonka Stavangerin yliopiston apulaisprofessori Anne Mangen ja Marseillen yliopiston neurofysiologi Jean-Luc Velay ovat julkaisseet*. Heidän tutkimustuloksensa tiivistetysti kertoo, että kirjoittaminen kynällä on oppimisen kannalta tehokkaampaa kuin tietokoneen näppäimistöllä kirjoittaminen. Ainakin itse olen ihan omakohtaisesti kokenut tämän, sen takia kirjoitan aina muistiinpanot käsin esim. konferenssiesityksiä kuunnellessani tai mistä tahansa niitä kirjoittelenkin. Koetin aikanaan siirtyä kirjoittamaan niitä läppärillä, mutta koin että se ei ole samanlaista, enkä ikään kuin saanut siitä irti yhtä paljon – en osaa edes täysin selittää tuntemustani, mutta prosessoin asioita aivan eri tavalla kynä kädessä, paljon tehokkaammin ja laajemmin. Niinpä palasin kynään ja paperiin, vaikka sen johdosta koenkin usein olevani melkoinen reliikki ;) Onhan toki koneella kirjoittamisella puolensa, se on nopeampaa. Mutta itse olen oman tapani valinnut ja siinä aion pitäytyä niin kauan kuin se paremmalta tuntuu.

Mielenkiintoista siis oli lukea tästä Mangenin ja Velayn tutkimuksesta. Toki vieraiden kirjainmerkkien kirjoittaminen käsin vs. koneella ei mielestäni ole välttämättä paras esimerkki, jos halutaan tarkastella abstraktimpien asioiden oppimista kirjoittamalla, mutta noin laajemmin tutkijoiden valottamat asiat aivoissa tapahtuvasta tietojenkäsittelyprosessista tuovat uutta tietoa oppimisen tutkimukseen. Itse olen aina peräänkuuluttanut tutkimustuloksia, jotka tuovat tietoa oppimisesta neurofysiologisena prosessina. Se on mielestäni ihan yhtä tärkeää kuin oppimisen tutkiminen sosiaalisena prosessina – emme voi irrottautua oppimisemme perustasta. Suosittelen myös lämpimästi jo useampi vuosi sitten ilmestyneen Jeff Hawkinsin ja Sandra Blakesleen On Intelligence -kirjan** lukemista kaikille aiheesta kiinnostuneille!

Koen myös asioihin paneutuvan lukemisen tärkeänä ja tervetulleena vastapainona nk. information snacking -kulttuurillemme. Tästä kirjoittelinkin jo joku viikko sitten. Pikainen silmäily on toki tärkeää päivittäisessä elämässä, kun tietoa on niin paljon, ja oleellisen valinta siitä massasta sekä syventyminen siihen paremmalla ajalla. Tuntuu vain, että sitä parempaa aikaa on yhä hankalampi ottaa syvälliseen paneutumiseen. Ja siinä koen olevan jotakin samaa kuin kynällä kirjoittamisessa paperille.

Niin, mitä tulee näiden mainitsemieni ja linkkaamieni lähdeaineistojen lukemiseen – en ole ehtinyt lukea yhtäkään näistä niin perusteellisesti kuin haluaisin. On Intelligencen lukeminen on loppusuoralla – aloitin sen vuosi sitten flunssasta toipuessani, ihan loppuun en päässyt tervehtymisen takia (!), siitäkään huolimatta, että kirja todella tempaisi mukaansa. Mangenin ja Velayn artikkelia en myöskään ole lukenut kokonaan, sen sijaan luin Aamulehden lyhyen uutisen ja Stavangerin yliopiston webbisivulla olleen artikkelin tästä tutkimuksesta. Learning Circuits -blogin artikkelin information snacking -kulttuurista olen lukenut, mutta koska ko. artikkeli on ko. blogin kuukausittaiseen kysymykseen (helmikuu 2010) liittyvä keskustelunherättäjä, en ole ehtinyt lukea kiinnostavia siihen linkattuja blogikirjoituksia ja -kommentteja. Information snacking -kulttuuriin liittyy myös Information foraging -teoria, josta mm. Jakob Nielsen kirjoittaa sivuillaan jo vuonna 2003…

Tämän kirjoituksen pointtini, kautta rantain ja osin kirjoituksen aiheen vierestäkin ;), on tavallaan se, että erityisen haastavaa voi olla paneutua syvällisesti ja tämän taidon opettaminen tänä päivänä, kun toisaalta myös informaation snäkkäily ja silmäily nopeasti olennainen sieltä kaivaen on tärkeää. Syvällisempi paneutuminen ja pysähtyminen nähdään helposti vastakkaisena niin paljon nykyään korostettavalle muutostarpeelle ja muutoksen välttämättömyyden puolesta puhumiselle (tästä puhuin vuosi sitten AVOn webinaarissa). Totuus lienee jossakin siellä välissä?

Viitteet:

*Mangen, A. & Velay, J-L. 2010. Digitizing literacy: reflections on the haptics of writing. In Mehrdad Hosseini Zadeh (ed.) Advances in Haptics. InTech. URL (luettu 25.1.2011) http://www.intechopen.com/books/show/title/advances-in-haptics

**Hawkins, J. & Blakeslee, S. 2004. On intelli­gence. How a new understanding of the brain will lead to the creation of truly intelligent machines. New York: Henry Holt and Company.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

December 23, 2010

Apua wikisovelluksen valintaan

Wikiselvityksemme Apua wikisovelluksen valintaan osa I on valmistunut! Se löytyy verkkojulkaisuna, vuoden 2011 alkupuolella osan II valmistumisen myötä julkaisemme selvityksen kokonaisuudessaan myös painettuna versiona sekä tietenkin myös verkossa. Selvitystä voidaan käyttää apuna suunniteltaessa wikin käyttöönottoa, otettaessa wikiä käyttöön ensimmäistä kertaa tai mietittäessä wikin käyttöä pidemmälläkin tähtäimellä. Vaikka kiinnostus wikien käyttöön organisaatioissa on lisääntynyt, välttämättä ei ole selvää, mikä wikin valinnassa on olennaista ja minkälaisiin tarkoituksiin wikiä voi tai kannattaa organisaatiossa käyttää. Wikiselvityksemme tarkoituksena on tarjota tietoa wikisovelluksen valintaan sekä käyttöönottoprosessin suunnitteluun myös ei-niin-teknisesti suuntautuneille henkilöille.

Selvityksemme ensimmäinen osa koostuu kokeiltujen 11 wikisovelluksen sekä Google Docsin kuvailusta ja keskinäisestä vertailusta. Mukaan otettiin sellaisia wikisovelluksia, joiden käyttö on jokseenkin vakiintunutta ja suosittua. Google Docs otettiin mukaan erikoistapauksena, koska sekin tarjoaa mahdollisuuksia yhteiseen sisällöntuottamiseen, vaikka ei olekaan wiki. Selvityksen tarkoitus on kuvata valittuja sovelluksia ominaisuuksineen, niiden käyttöä sekä valottaa wikisovelluksen ominaisuuksien merkitystä valinnalle. Koska teknisistä ominaisuuksista on jo olemassa melko kattavia vertailusivustoja (esim. WikiMatrix), emme nähneet järkeväksi toteuttaa jälleen yhtä vastaavaa vertailua. Esittelemme kuitenkin selvityksessämme myös sellaisia teknisiä ominaisuuksia, jotka ovat kriittisiä wikien sujuvan käytön kannalta, ja joista on tärkeä hankkia lisätietoa wikin käyttöönottoa pohdittaessa.

Selvityksen toinen osa julkaistaan vuoden 2011 alkupuolella. Toinen osa sisältää case-kuvaukset neljän selvityksessä mukana olevan wikisovelluksen käytöstä suomalaisissa organisaatioissa. Halusimme sisällyttää selvitykseemme todellista käyttöä kuvailevan osan, koska wikien testailu ilman todellista käyttökohdetta on jossakin määrin rajallista ja keinotekoista. Perusominaisuudet kertovat jotain wikeistä, mutta vasta käyttökokemukset tuottavat syvempää tietoa. Osan kaksi aineisto on kerätty kyselyin ja haastatteluin.

Halusimme julkaista selvityksen osan I erillisenä verkkojulkaisuna, koska uskomme eri wikisovellusten kuvailusta ja vertailusta olevan hyötyä jo ennen koko selvityksen valmistumista. Otamme mielellämme vastaan kommentteja ja kehitysehdotuksia nyt julkaistavasta versiosta – kommentit voi lähettää vaikkapa minulle ja tähän blogikirjoitukseenkin voi hyvin kommentoida.

Suuret kiitokset vielä selvityksen tuottajatiimin muille osapuolille. Työnjako välillämme oli selvityksen tuottamisessa seuraava:

  • wikisovellusten asennuksesta ja vertailusta vastasi Mikko Vuorinen (luvut 3-5)
  • wikijatkumoajattelua kehitti ja wikien ominaisuuksia pohti Joanna Kalalahti (luvut 2 ja 5)
  • ideointiin, johdannon ja päätelmien laatimiseen
    sekä tekstin muokkaukseen osallistui lisäksi Anna Vilhula.

Erityiskiitokset haluamme välittää Elias Aarniolle hänen ajatuksia virittävästä avustaan – sekä kiitämme myös kaikkia muita, ketkä antoivat panoksensa selvityksen suunnitteluun esimerkiksi tämän blogin aihetta koskevia kirjoituksia kommentoiden keväällä 2010. Lisäksi kiitämme myös selvityksen tuottamisen taustalla vaikuttanutta asiantuntijaryhmää, johon kuuluivat Pasi Kytöharju, Timo Portimojärvi, Tere Vadén ja Teemu Mikkonen Tampereen yliopistolta.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

November 5, 2010

Yhteisöllisyyttä AVOssa

Anne Rongas on tuottanut AVOssa tapahtuvaa yhteistä tekemistä ja sitä kautta rakentuvaa yhteisöllisyyttä erittäin hyvin kiteyttävän videon. Sitä ei tarvitse enempää sanallisesti selitellä, video puhukoon itse puolestaan:


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

October 26, 2010

Ensimmäinen AVO-hanketutkimuksen oheen tuotettava case-raportti valmistunut

AVO-hanketutkimuksen oheen tuotetaan n. 5-10 case-raporttia erilaisista hankkeen teemoihin liittyvistä uusista toimintamalleista. Case-raportit ovat hanketutkimusta tukevia kuvauksia, joissa valotetaan konkreettisia case-esimerkkejä apuna käyttäen, mitä uudenlaisia toimintamalleja esimerkiksi uusien välineiden käyttöön liittyy. Erilliset case-raportit julkaistaan stilisoimattomina verkkojulkaisuina heti niiden valmistuessa. Syksyllä 2011 raportit kootaan yksiin kansiin koosteeksi ja julkaistaan sekä painettuna että verkkoversiona.

Vertaistuotanto uutena toimintamallina – Case Viisautta wikin tekoon -wikikirja on ensimmäinen AVO-hanketutkimukseen liittyvien case-raporttien sarjassa ilmestyvä julkaisu. Siihen on koottu keskeisiä keväällä 2010 ilmestyneen Viisautta wikin tekoon -wikikirjan työstämiseen liittyviä huomioita ja tarkastellaan wikikirjan tuottamista laajemmassa vertaistuotannon viitekehyksessä. Vertaistuotanto nähdään yhtenä niistä uusista työskentelytavoista, joita laajempaan Web 2.0 -muutokseen nähdään liittyvän. Wikikirjatyöskentelyn pohjalta rakentui raportissa kuvattu toimintamalli, jota muut voivat myös hyödyntää.

Case-raportin kautta pyritään tuomaan esiin, että olennaisinta tuotantoprosessissa ei ollut itse välineen, wikin, käyttö, vaan uudenlaisen vertaistyöskentelymallin omaksuminen. Tuotantoprosessin aikana esiin nousi huomioita siitä, miten toisen tuottaman tekstin muokkaamiseen saattoi olla korkeakin kynnys, etenkin jos muut tuottajat koettiin itseä asiantuntevammiksi. Toisaalta wikimateriaalin ikuinen keskeneräisyys ja usean tuottajan erilaisen kirjoitustyylin näkyminen tuotoksessa ei välttämättä ole valmiiseen ja huolellisesti viimeisteltyyn tekstiin tottuneelle tuttua. Myös havainnot siitä, miten pienellä omalla panoksella pystyy vaikuttamaan materiaaliin ja sitä edistämään yllättivät tuotantoprosessissa mukana olleita. Vertaiskirjoittaminen vaikkapa wikiin vaatii uudenlaisen kirjoittamistavan omaksumista ja muihin kirjoittajiin luottamista – materiaaliin kiireen keskellä heitetyt keskeneräiset ajatukset ja tekstipätkät voivat muokkautua muiden tuottajien toimesta valmiimmiksi siihen mennessä, kun itse seuraavalla kerralla menee tekstiä kirjoittamaan.

Työn alla ovat case-raportit mobiililaitteista sekä etä-lähinäkökulmaan liittyvästä muutoksesta.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

Next Page »

Blog at WordPress.com.