Avoimestitutkien

April 12, 2011

ITK:n jälkilöylyt: pohdintoja some-kriittisyydestä

Tero Toivanen kirjoittaa omassa blogissaan kokeneensa ensimmäisessä ITK:ssaan sekä huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä. Olin aikeissa vastata suoraan Teron blogiin kommentilla ko. kirjoitukseen, mutta koska tästä tuli niin pitkä, vastaankin omassa blogissani aihetta hieman lisää pohtien.

Olen yksi niistä tutkijoista, joka oli mukana tuossa teemaseminaarissa “Osallistavia oppimisympäristöjä verkostoitumalla ja yhteistyöllä”, jossa Tero pettyi. Pahoittelut omasta puolestani pettymyksestä. Tottahan on, että uusia ideoita ja toteutusmalleja ei esityksessä kamalasti kuultu, eli ihan emme osuneet otsikon alle. Hyviä esimerkkejä osallistavista oppimisympäristöistä on kuitenkin AKTIIVI-hankeverkostossa – niistä löytyy kirjoituksia esimerkiksi hankesivustoiltamme ja hanketoimijoiden blogeista (ks. esim. Mika Sihvosen kooste AKTIIVI-hankkeen lupaavien käytäntöjen torilta 14.1.2010). Mutta syitä olen pohtinut itsekin sille, miksi keskustelu lähti teemaseminaarissamme tiettyyn suuntaan ja teemaseminaarista muodostui sellainen kuin siitä muodostui – sekä esiintyjien puheenvuorojen että yleisön kommenttien yhteisvaikutuksella.

Itse näen hieman eri tavoin ilmiön, mitä Tero kutsuu konservatiivisuudeksi ja muutosvastaisuudeksi (ja viittaan tässä kohtaa edelleen omassa kommenttipuheenvuorossanikin esiin nostamaani ns. moraaliseen paniikkiin, josta tutkijat Bennet & Maton (2010) ovat kirjoittaneet – suosittelen erityisesti lukemaan heidän artikkelinsa Beyond the ‘digital natives’ debate: Towards a more nuanced understanding of students’ tehcnology experiences). Mielestäni kriittinen keskustelu tulee hyvin helposti tuomituksi ns. some-piireissä eikä sitä helposti sallita, ja ilahduttavaa oli huomata, että sille löytyi paikkansa myös ITK:ssa. Näkisin, että kriittistä keskustelua nousi esiin, koska sille oli tilaisuus, ja olin jopa yllättynyt, kuinka yleisöpuheenvuoroissakin nousi esiin niin paljon kriittisyyttä. Minä tulkitsen asiaa niin, että koska tähän asti on menty hypekärki edellä yhteen äärilaitaan, syntyy jostakin väkisinkin tasapainottava vastareaktio kriittisten kommenttien myötä. “Totuus” lienee jossakin välillä. Totuudella tarkoitan sitä, että asiaa (mitä tahansa, vaikkapa nyt sosiaalista mediaa) katsottaisiin vailla ennalta valittuja puolia, otettaisiin huomioon sekä hyvät että huonot puolet, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin vaikkapa sitä, milloin ja minkälaisten asioiden opetukseen sosiaalinen media ja verkostoituneet oppimisympäristöt sopivat ja milloin ja mihin taas eivät. Harvoinpa kaikki vanha on kokonaan huonoa, vaikka nykyään tällainen ajattelutapa tuntuu vallitsevan vähän kaikessa. Uskon, että pääsisimme pidemmälle, jos uskaltaisimme aidosti yhdistää vanhan ja uuden hyvät puolet. Tällöin ei tarvittaisi eipäs-juupas -väittelyitäkään. Tosin nämä väittelytkin näen hyvinä, jos niiden tuloksena päästään johonkin, eli ylipäätään uskalletaan väitellä eikä sokeasti nähdä vain toista puolta asioissa. Siksi varmaan teemaseminaarin puheenvuorotkin vaikuttivat vain väittelyltä, koska keskustelun kohteena olevista asioista ei yleensä suostuta puhumaan lainkaan kriittisesti. Itse uskon, että eteenpäin kuitenkin mentiin.

Paikallaolleista ja kriittisiä näkökantoja esittäneistä tiedän useammankin olevan hyvin myönteinen sosiaalisen median osalta. Lasken itseni myös niihin, ketkä näkevät siinä varmasti enemmän hyvää kuin huonoa, jos näin yleisellä tasolla siitä puhutaan. Tässäkin kohtaa on todettava, että on todella hienoa, että teemaseminaarin jälkeen on mahdollista jatkaa keskustelua sen myötä esiin nousseista ajatuksista :) Sosiaalisen median hyötyjen ollessa niin selkeitä ja usean omakohtaisesti kokemia, en ainakaan itse pelkää minkään some-vastarintaliikkeen esiinnousua, joka näkisi sen vain pahana ja aiheuttaisi hallaa. Siksi toivonkin, että asioista keskusteltaisiin avoimesti, eri puolia esiin tuoden, eikä omista vastakkaisista poteroista huudellen kuuntelematta päinvastaisia mielipiteitä esiin tuovia. Todellisesta tilanteesta kentällä on itselläni kuva, että asioihin suhtaudutaan useimmiten terveen kriittisesti, vaikka se usein tulkitaan muutosvastaisuudeksi. Muutosstrategioita on erilaisia, vaihdellen rymäyttämisellä uuteen -strategiasta vähittäiseen muutokseen – molemmilla on varmasti paikkansa. Totta kai muutostilanne on lähes aina stressaava, ja se vaatii mukana olevilta venymistä ja uuden oppimista, mikä ei välttämättä ole aina mukavaa totutussa ja turvallisessa pitäytymään haluavassa ihmisessä. Itse kuitenkin kannatan maltillisempaa ja “hiljaa hyvä tulee” -strategiaa, kunhan kaikilla on aidosti halu muutokseen. Uusien toimintatapojen oppiminen vie aikaa, ja parhaiden tapojen löytäminen ei aina käy hetkessä. Siksi toivoisin keskelle muutosta myös pieniä pysähtymisen ja reflektoinnin paikkojakin.

Tällä tavoin itse koin teemaseminaarin annin – mielestäni siellä siis annettiin jalansijaa myös kriittisille näkemyksille, vaikka otsikosta ehkä sivuun mentiinkin. Kiitokset Sihvosen Mikalle seminaarin organisoinnista hankeverkostossamme!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

Advertisements

April 6, 2011

Kevään merkkejä – ITK

Yksi opetusteknologia-alan toimijoiden varma kevään merkki on ITK-konferenssi, joka on jälleen käsillä, tänä vuonna muutama viikko normaalia ajankohtaa aikaisemmassa, että vielä eivät sinivuokotkaan tervehdi Aulangolle tulijaa tienvarressa. Mutta monet tutut sen sijaan tervehtivät heti konferenssipaikan ovesta sisään astuessa, mikä onkin yksi iso ja hyvä syy saapua paikalle :)

Paljon on taas työtä tehty ja saatettu maailmaa valmiiksi ITK:hon mennessä. Jos ei valmiiksi saatu, niin valmiimmaksi ainakin.

Keskiviikkoisen workshop-päivän aikana järjestetty tutkijatapaaminen oli jälleen mielenkiintoinen. Itse kerroin siellä verkkokeskusteluvälineen käyttöönotosta AVO-hankkeessa, johon liittyvä pienimuotoinen kyselytutkimus on osa laajempaa hanketutkimusta (lisäilen tänne blogiini linkin myöhemmin keväällä ilmestyvään tutkijatapaamisen julkaisuun, jossa tutkijatapaamisessa esitetyt paperit ilmestyvät kokonaisuudessaan). Tiivistetysti kuitenkin oman tutkimukseni tuloksista tässä – eli ensinnäkin verkkokeskusteluväline auttoi jossakin määrin luomaan hankkeelle yhteisen virtuaalisen tilan. Esiin nousi myös tiettyjä sellaisia käytettävään välineeseen liittyviä edellytyksiä, jotka mahdollistavat etäläsnäolon kokemuksen ja toimivan verkkokeskustelun (esim. välineen helppokäyttöisyys ja selkeys, välineen reaaliaikaisuus eli miten se esimerkiksi informoi uusista viesteistä, välineen sopivuus käyttäjiensä päivittäiselle ns. sovellusreitille…). Myös muita kuin välineeseen liittyviä piirteitä nousi esiin tärkeinä edellytyksinä – toimijoiden tuttuus ja halu toimia yhdessä toistensa kanssa, fyysisen tapaamisen merkitys tutustuttajana ennen verkossa tapahtuvaa toimintaa jne. Tässä vain joitakin kiinnostavia edellytyksiä mainittuna. Haastavaa on saada kaikki hanketoimijat käyttämään välinettä ja keskustelemaan – epärealistista lienee tätä tavoitellakaan, mikä on tyypillistä verkostoille eli osa verkoston toimijoista on aina aktiivisempia kuin muut. Tutkijatapaamisessa oli monia mielenkiintoisia esityksiä – mm. opettajien ja oppilaiden käsityksistä virtuaalisesta kaivoskoneesta ja fyysisestä harjoitelusta osana pelaamista ja oppimista. Myös professori Pierre Dillenbourgin keynote-puheenvuoro oli mielenkiintoinen.

Torstaina ja perjantaina onkin sitten ohjelmassa useita esityksiä ja muuta ohjelmaa – toivottavasti ehdin kuuntelemaan myös muita kiinnostavia esityksiä, kun itse olen mukana tänä vuonna niin monessa (on teemaseminaaria, posterinäyttelyä, foorumiesitystä…). No, kivahan se on kertoa hanketoiminnan tuloksista muille, toivottavasti niistä on hyötyä!

Niin, ja onhan ohjelmassa lisäksi blogioppaan julkkarit! Vaikka jotkut asiat tulivatkin valmiiksi ITK:hon mennessä, blogiopas jäi onneksi kesken. Nimenomaan onneksi, koska blogiopas Viisautta blogin käyttöön on tuotettu Wikikirjastoon siinä tarkoituksessa, että se eläisi ajan saatossa eikä jäisi siihen tilaan missä se nyt on, kun tuotantoprosessin ydinryhmä on työnsä tehnyt eli luonut oppaan siemenversion lokakuun 2010 ja maaliskuun 2011 välillä. Kuka tahansa voi päivittää opasta edelleen havaitessaan siinä puutteita tai halutessaan parannella sitä. Opashan on jatkoa vuosi sitten ITK:ssa julkistetulle Viisautta wikin tekoon -oppaalle, joka myös löytyy Wikikirjastosta. Näistä oppaista on kuitenkin tuotettu myös jotakin valmista. Verkkoversioista on tiivistetty painetut versiot kummastakin oppaasta. Viisautta wikin tekoon -oppaan painettua versiota on otettu jo uusintapainos, Viisautta blogin käyttöön -oppaan painettu versio on vasta ilmestynyt ja sitä on jaossa ITK-päivillä. Saanen esitellä – kaksi keväisen kirkkaissa väreissä kylpevää siskosta:

sisarukset

Vuosi sitten kiittelimme wikioppaan siemenversion tuotantoryhmää, tänä vuonna erityiskiitoksen ansaitsee blogioppaan tuotantoryhmä!

Toinenkin julkaisu näkee päivänvalon ITK-konferenssin yhteydessä, eli olemme yhdessä työtoverieni Mikko Vuorisen ja Anna Vilhulan kanssa tuottaneet Wikiä käyttämään! Tukea wikin valintaan ja käyttöönottoon -nimisen selvityksen. Kyseessä on siis samainen selvitys, josta olen tässäkin blogissa aikaisemmin jo kirjoitellut, ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin loppuvuodesta 2010 verkkoversiona. Nyt on myös selvityksen toinen osa valmistunut, ja molemmat osat julkaistu yksissä kansissa (oppaasta löytyy myös painetun version kanssa yhtenäinen verkkoversio). Opas on jaossa ITK-torilla Matkatoimisto SoMessa ja Suomen eOppimiskeskuksen standilla.

wikiselviys


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

February 1, 2010

Oppimistehtävät, tiedonhankinta ja uuden tiedon omaksuminen

Pidämme tutkijakollegani Nina Hynnän kanssa ITK-konferenssissa 23.4.2010 esityksen otsikon aiheesta (ks. ITK:n ohjelma). Esityksessämme haluamme erityisesti virittää keskustelua tietosisältöjen roolista niin tiedonhaussa kuin oppimisessakin. Haluamme jo ennen huhtikuuta saada aiheesta erilaisia mielipiteitä tämän blogikirjoituksen kautta. Jos tämä blogiteksti herättää tuntemuksia tietosisältöjen puolesta tai vastaan, kommenttisi ovat tervetulleita! Toivomme nimenomaan eri näkökulmia yhdistämään pyrkivää keskustelua – näkemyksemme mukaan liian helposti asia halutaan nähdä vain joko-tai.

Lyhyt johdanto aiheeseen – mistä ITK:ssa aiomme puhua:

Lähtökohtamme ovat muuttuneet tiedon tuottamis- ja jakelutavat ja niiden tuomat haasteet opetukseen. Haasteisiin on pyritty vastaamaan sekä uudenlaisilla opetusmenetelmillä että -välineillä. Näkemykset siitä, mitä oppiminen on, ovat myös muuttuneet korostaen mm. yhteyksien muodostumisen tärkeyttä tietosisältöjen sijaan sekä sattumanvaraista löytämistä ilman niin vahvaa sidonnaisuutta ulkoapäin asetettuihin tavoitteisiin. Me kuitenkin näemme tietosisältöjen ja yksilöiden omien oppimisprosessien olevan tärkeitä sekä tänään että tulevaisuudessa. Esityksessämme lähestymme tietosisältöjä oppimistehtäviin liittyvän tiedonhankinnan näkökulmasta. Informaatiolukutaidon ohjauksessa on kyse tiedonhankinnan yhdistämisestä tiedonkäytön prosesseihin – valitettavasti nämä tiedonhankinnan ja opetuksen integroimisen nimissä toteutettavat interventiot eivät aina toimi toivotulla tavalla.

Emme vastusta uudenlaisten opetusmenetelmien ja -välineiden käyttöä – päinvastoin – vaan peräänkuulutamme opetettavien tietosisältöjen sitomista niihin. Emme kannata asioiden ulkoaopetteluun ja ns. pänttäämiseen tähtäävää mallia opetuksessa. Luultavasti myös kouluissa opetetaan tänäkin päivänä paljon sellaisia sisältöjä, joita ei voi perustella edes yleissivistävyyden nimissä. Emme näe koulua ensisijaisena ympäristönä oppimiselle kaikissa asioissa – oppimisympäristöjen laajentaminen koulun seinien ulkopuolelle ja tiedon etsiminen ja keskustelun käyminen yhteydessä ‘oikeaan elämään’ on mielestämme myös kannatettavaa. Haluamme kuitenkin nostaa myös tietosisältöjen (tai sanoisimmeko paremminkin järkevien ja harkittujen sellaisten) roolin esiin, koska mielestämme se unohtuu aivan liian usein taka-alalle, tai jopa todetaan ettei tietosisällöillä ole enää merkitystä. Mielestämme olisi rakentavampaa pohtia, millä tietosisällöillä on merkitystä ja varmistaa niiden omaksuminen, jotta uusista opetusmenetelmistä ja -välineistä saataisiin todellinen hyöty irti – jotta ne ihan oikeasti auttaisivat oppimaan paremmin. Ilman tukevaa tietopohjaa ei voi soveltaa ja kehittää uutta kuin sattuman kautta. Se taas ei ole kaikkein tehokkain tapa.

Pohjana on myös ajatus siitä, että erilaisia asioita tulisi opettaa eri tavoin. Eksaktien tieteiden opetus on väistämättä erilaista kuin humanististen tieteiden, joissa ei ole yhtä totuutta asioista. Matematiikka ja sen hallinta on tärkeä edellytys monien teknisten tieteiden opiskelulle. Valitettavasti matematiikan osaaminen vaatii myös ulkoaopettelua ja pänttäämistä sekä yksilön omia pitkän puurtamisen – laskemisen ja ajattelutyön – kautta saatuja oivalluksia. Toki muiden apu ja tuki, asioiden yhdessä opiskelu ja tekeminen voi edistää oppimista, mutta ilman omaa ymmärrystä keskustelu ei muiden kanssa suju. Tämä liittyy myös riittävien perustietojen hallinnan vaatimukseen, jotta muiden kanssa käytävä yhdessä keskustelu (face-to-face tai vaikkapa blogia käyttäen) olisi riittävän syvää ja aidosti edesauttaisi oppimista sekä arvioimaan muiden argumenttien pätevyyttä.

Puhutaan paljon just in case ja just in time -opetuksesta. Just in case -opetusta kritisoidaan herkästi ja se liitetään juuri tietosisältöjen opetukseen. Nähdään, että just in time on tulevaisuuden oppimisessa olennaista – aina voi kysyä kaverilta tai hakea tarvittavan tiedon jostakin. Tietosisältöjen kannalta tätä jaottelua on ehkä syytä pohtia hieman enemmän muutaman esimerkkitapauksen avulla.

Moni asia yhteiskunnassamme on suunniteltu niin, että se perustuu tieteellisiin tutkimustuloksiin (miten talot on rakennettu, miten potilaita hoidetaan sairaalassa, miten erilaiset toimintakäytännöt on suunniteltu). Mikäli lähdemme kehittämään asioita saatuamme uutta tietoa, joka kyseenalaistaa aikasemman tai havaittuamme kehittämistarpeen, eikö kehittämisen tulisi perustua myös johonkin luotettavaan tietoon eikä mutu-tuntumaan tai onnekkaisiin arvauksiin kehittämisen suunnasta? Asioista käytävä vapaamuotoinen keskustelu on tärkeää ja voi myös muuttaa aikaisemmin oikeana pidettyä luotettavaa tietoa, mutta voidaksemme aidosti ponnistaa eteenpäin siitä, mihin tähän asti on päästy esimerkiksi tieteiden kehityksessä, meillä täytyy olla hallussa käsitys tähänastisesta kehityksestä – miksi ja miten tähän on päädytty, mitä mahdollisia tutkimustuloksia ja kehityskulkuja taustalta löytyy.

Toisaalta ammattiopetuksessa opiskelijalla täytyy olla ymmärrys vaikkapa rakennettavan talon sähköjärjestelmästä kokonaisuutena ja ymmärtää mitä se yksittäisten kytkentöjen ym. kohdalla tarkoittaa. Parturi-kampaajan täytyy tietää hiusvärien oikeat sekoitussuhteet tilanteessa kuin tilanteessa. Peruskoulupuolella on melko välttämätöntä opettaa perusmatematiikkaa (just in case), jotta myöhemmin opiskelijalla olisi mahdollisuus edetä isolle joukkoa tieteen- ja ammattialoja niin halutessaan – ilman että hänen täytyisi opiskella suunnaton määrä perusmatematiikkaa kerralla (just in time) päästäkseen sille taitotasolle, että pystyisi siirtymään vaativamman matematiikan pariin. On myös asioita, jotka avautuvat vasta myöhemmin, vaikka niitä olisikin opeteltu hieman irrallaan (just in case). Edes kaikkia lukiolaisia ei kiinnosta yhteiskuntamme poliittinen järjestelmä, tai miten yhteisistä asioistamme päätetään ja miten niihin voidaan vaikuttaa. Myöhemmin elämässä ne saattavatkin alkaa kiinnostaa. Osa asioista on helppo opetella nopeasti silloinkin (just in time), mutta opettelua helpottaa huomattavasti tällöin muistista esiin nousevat tiedonhippuset siitä, mitä puoliunessa vietetyllä yhteiskuntaopin tunnilla käsiteltiin. Nämä asiat ovat mielestämme johtolankoja sille, mitä tietopuolista ainesta on välttämätöntä opettaa erilaisen osaamisen takaamiseksi. Tietopuolen asiat voidaan toki opettaa kiinnostavammalla tavalla, joka ei perustu ulkoaopetteluun, tai jossa abstrakteja asioita pyritään havainnollistamaan enemmän kuin aikaisemmin (esim. erilaiset animaatiot ja simulaatiot). Olisi myös hyvä muistaa yksittäisten opiskelijoiden omat tavat oppia ja kunnioittaa niitä, eikä pakottaa kaikkia opiskelemaan samalla tavalla.

Olemme miettineet myös hieman laajemmin sitä, miksi me puolustamme tietosisältöjen opetusta ja näemme sen tärkeäksi – onko tämä vain saamamme päähänpinttymä, emmekö pysty hyväksymään sitä, että nykynuoret ehkä oppivat jossain määrin eri tavoin kuin miten kymmenen-parikymmentä vuotta sitten koulujaan käyneet oppivat. Ensinnäkin, meillä on omakohtaisia kokemuksia tietosisältöjen merkityksestä sekä työmme puolesta (kouluttajana ja informaatikkona) että opiskelijan näkökulmasta (myös aikuisiältä) – nämä kokemukset ovat antaneet konkreettisia kokemuksia siitä, miksi tietosisällöillä on väliä. Toiseksi olemme pohtineet asiaa kääntämällä sen kokonaan ympäri: oikeastaanhan kyse on siitä, että mikäli enää ei vaadittaisi minkäänlaisia sertifikaatteja kenenkään osaamisesta ja luotettaisiin siihen, että kaikki pystyvät ja haluavat itsenäisesti kehittää itseään, voisimme luopua oppilaita ja opiskelijoita kohtaan asetetuista vaatimuksista, jopa koko koulujärjestelmästä. Jokainen voisi käytännössä todistaa pätevyytensä ja osaamisensa. Mielestämme vuoden alussa mediassa keskustelua herättänyt aihe (josta oheinen ruutukaappaus MTV3:n sivulta) liittyy myös paljolti asioihin, joita tässä pohdimme:

valelaakari

Tietosisältöihin liittyviä asioita on pohdittu myös toisessa blogissani.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

November 1, 2009

Konferenssin jälkeisiä tunnelmia ja ajatuksia

Koti-Suomessa jälleen. Parin päivän levähdystauon jälkeen on aika hieman kertailla ja analysoida tunnelmia. Päivät olivat niin pitkiä ja rankkoja, että kamalasti ei jäänyt aikaa konferenssipäivien päätteeksi kirjoitella.

Keskiviikkona 28.10.09 keynote-puhuja Tony Karrer oli vaihtunut Terry Andersoniin, kenen aiheena oli “Empowering Professional Opennes through Groups, Networks and Collectives”. Esityksen aihe oli kiinnostava minun ja Mikan yhteisen paperin – ja tutkimuksellisen kiinnostuksen kohteen – kannalta.

terry_anderson

Keskiviikkona oli myös oma esitys “Towards a New Way of Developing a Networked Model of Action – Activity Theory as a Framework” klo 17:15-18:15 sessiossa, joten aika myöhäiseen meni, päivän viimeiseen esitysajankohtaan. Kuulijoita ei ollut montaa, kuten ei monissa muissakaan sessioissa – tilanne ei siis parantunut konferenssin edetessä. Mutta esitys sujui ihan hyvin, ja sen jälkeen ennätin jutella muutaman sanan brittiopettajan kanssa, kuka oli käyttänyt toiminnan teoriaa oman opetuksensa välineenä. Päätimme olla yhteydessä konferenssin jälkeen. Esitysten jälkeen oli vielä posterinäyttely, jossa käväisimme – muutama mielenkiintoinen posteri löytyi. Muuten esitysten taso noudatteli pitkälti samaa linjaa kuin edellispäivänä.

Torstaina ehdimme olla paikalla aamupäivällä, ennen kuin lähdimme kohti kotia. Omasta mielestäni mielenkiintoisin esitys jonka kuulin, oli juuri torstaiaamuna. Bruce Elson (Birmingham City University, Technological Innovation Centre) piti esityksen aiheesta “Creating the World of Augmented Dental Training”. Itse uskon vahvasti lisätyn todellisuuden mahdollisuuksiin opetuksen ja oppimisen edistämisessä, ja tässä esityksessä kuullut asiat vakuuttivat entisestään.

sheraton

Ehkä konferenssin tärkein anti olikin saada yleiskuvaa siitä, miten asioista joiden parissa itse työskentelee, puhutaan ja ajatellaan muualla maailmassa. Hyvin samansuuntaisia ajatuksia tuntuu olevan muuallakin. Yllättävän vähän mielestäni kuitenkin sosiaalista mediaa käsiteltiin esityksissä, ja yhdessä niistä olikin tupa niin täynnä, että osa joutui tyytymään seisomapaikkoihin. Virtuaalimaailmoista puhuttiin muutamassa esityksessä, mutta ei mitään kovin ihmeellistä – omat käsitykset niiden opetuskäytöstä lähinnä saivat vahvistusta. Oikeastaan tuntui siltä, että meillä Suomessa ollaan jopa edellä virtuaalimaailmojen, kuten Second Life, käytössä – ei ainakaan muita jäljessä :) Myös luodut suhteet muutamiin kv-tutkijoihin ja e-learning-asioiden parissa puuhasteleviin toimijoihin toivottavasti poikivat hyviä asioita!

Jaoimme e-Oppimiskeskuksen SeOppi-lehtiä esityksemme jälkeen kuulijoille, ja jätimme loput lehdet pöydälle, jossa oli jaossa osallistujien esitteitä ym. Seuraavana aamuna lehdet olivat hävinneet! Toivottavasti hyviin käsiin ;)

Kaiken kaikkiaan – konferenssiin osallistuminen kannatti, ehdottomasti! Lisää raportoimme Mikan kanssa AKTIIVI-hankkeen sivuilla alkavalla viikolla.


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

Kirjastovierailu Vancouverin kaupunginkirjastoon

Kävimme tutustumassa Vancouverin kaupunginkirjastoon West Georgia Streetillä, tarkoituksenamme kysellä vähän, minkälaisia asioita siellä on tehty – käyttävätkö sosiaalista mediaa jne.

vpl

Menimme kirjastoon iltakahdeksan maissa, ja ainakin näytti siltä, että kaikki kirjaston lukuisat asiakastietokoneet olivat ahkerassa käytössä, yhtäkään vapaata paikkaa ei näyttänyt olevan.

libraryshelves

Kirjasto järjestää monenlaista ilmaista koulutusta, myös uudempia tietotekniikkataitoihin liittyviä koulutuksia kuten CyberSundays, TechnoTuesdays jne. – 90 minuutin hands-on -workshopeja, joissa esitellään internetin työkaluja ja teknologioita.

Kysyin kirjastonhoitajalta, joka oli erikoistunut kirjaston ja yhteiskunnan välisiin yhteyksiin, mikä on sosiaalisen median tilanne kirjastossa – onko heillä blogeja, Second Lifea, wikejä tms. käytössä. Kirjastonhoitaja ei kuitenkaan valitettavasti osannut oikein kertoa näistä, totesi kyllä että kirjastolla on blogi, mutta en sitä löytänyt heidän sivuiltaan (eikä kirjastonhoitajakaan sitä osannut itse hakea, mikä oli hieman kummallista). Ilmeisesti melko vanhan, päivittämättä olevan MySpace-sivun löysin kirjastoon, viimeisimmät päivitykset olivat MySpace-blogissa toukokuulta 2008. Kirjasto näyttää olevan Facebookissa jossa tiedotetaan kirjaston tapahtumista. Kirjaston webbisivuilla on erilaisia sosiaalisen median työkalujen widgetejä, joilla sivun linkin voi lisätä delicious-linkinjakopalveluun, Ma.gnoliaan, Diggiin jne. Sivujen kautta voi olla myös chatitse yhteydessä kirjastonhoitajaan.

Lisää kirjastovierailusta tulossa AKTIIVIn matkaraporttisivuillemme piakkoin :)


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

October 28, 2009

Ensimmäinen konferenssipäivä takana

Päivä alkoi täällä Sheraton-hotellilla jo klo 8:30 Sir John Danielin (President and CEO, Commonwealth of Learning, Canada) keynote-esityksellä “Is E-Learning True to the Principles of Technology?”, ja jatkui aina klo 18 asti.

keynote271009

Välissä oli 1,5h ruokatauko ja pari lyhyempää taukoa päivän mittaan. Esitysten jälkeen oli vielä tervetulojuhla.

decorations

Tervetulojuhlassa oli paljon väkeä, mutta itse konferenssiesityksiä kuulemassa tuntui olevan vain kourallinen ihmisiä kussakin tilassa – paljon enemmän tyhjiä paikkoja (verrattuna vaikka ITK:hon, jossa osa halukkaista kuulijoista ei edes mahdu saleihin). Lisäksi useimmissa sessioissa ei ole lainkaan chairmania jakamassa puheenvuoroja tai edes aloittamassa sessioita. Itselleni kävi peräti neljä kertaa niin, että esiintyjä ei tullut lainkaan paikalle – kyllä harmitti, kun itseäni kovasti kiinnostavat esitykset jäivät kuulematta. Esitysten taso on vaihteleva – olen kuullut enimmäkseen melko huonotasoisia esityksiä, mutta onneksi joukossa oli myös todella hyviä – ne kyllä pelastivat päivän. Kirjoitamme esityksistä tiivistelmät AKTIIVI-hankkeen sivustolle viimeistään matkan jälkeisellä viikolla Mikan kanssa. Ei voi muuta kuin todeta, että meidän oma ITK kotisuomessa on varsin korkeatasoinen konferenssi – tai ei ainakaan huonompi kuin tämä!

Verkostoitumistakin täällä on ennättänyt toteuttaa – esimerkiksi sattumoisin törmäsin jo heti aamupäivällä galgarylaiseen tutkijaan, joka oli juuri saanut väitöskirjansa tehtyä ja väiteltyä – hänen tutkimusintressissään on toiminnan teoria!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

October 27, 2009

E-Learn 2009 – ensivaikutelmia

E-Learn-konferenssin rekisteröityminen alkoi tänään – samalla saimme konferenssiohjelman ja abstraktiluettelon, joiden pohjalta alkoikin sitten orientoituminen ja oman konferenssiohjelman suunnittelu. Sen suunnittelu ei ole ihan helppoa noin valtaisasta esitysten joukosta – esityksiä on rinnakkain 10 sessioita samanaikaisesti, ja jokaisessa 2-3 esitystä. Abstraktien lueskelun ja esitysten selailun perusteella vaikuttaa, että pinnalla olevia aiheita ovat mm. blended learning, sosiaalinen media, virtuaalimaailmat, personoidut opiskeluympäristöt, käsitekartat ja mallintaminen niiden avulla sekä sosiaalinen verkostoituminen. Osallistujia on ympäri maailmaa. Konferenssissa panostetaan myös verkostoitumiseen – käytössä on eri välineitä – Twitter, Facebook, Ning ja blogi. Mielenkiintoista konferenssia odotellessa!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

Blog at WordPress.com.