Tampereen yliopiston osaprojektissa on vuoden 2012 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kartoitettu lisätyn todellisuuden aluetta kokonaisuutena ja oppimisen näkökulmasta – muutama kiintoisa vierailukin on tehty asioissa Suomessa edelläkävijänä (uskallan väittää) olevalle VTT:lle. Lisäksi olemme lähteneet suunnittelemaan lisätyn todellisuuden opetuskäytön pilotteja saatujen kokemusten ja näkemysten pohjalta. Myös hanketutkimus on käynnistynyt hanketutkimussuunnitelman laatimisella. Ja yksi seminaarikin on jo järjestetty :)
Koetan tässä hieman perusteellisemmin avata tehtyä ja sen pohjalta syntyneitä ajatuksia, aloitetaanpa vaikka hanketutkimuksesta, koska sen vuoksi oikeastaan päädyin tätä kirjoitusta kirjoittamaankin.
AVO2-hankkeen hanketutkimuksella on tavoitteena auttaa hanketoimijoita jakamaan yhdessä opittua ja hanketoiminnan kuluessa syntyvää hiljaista tietoa. Jos hanketoimijat vain kertovat toisilleen “listamaisesti” siitä, mitä he ovat tehneet omissa osaprojekteissaan, iso osa opitusta ja juurikin tekemisen herättämistä havainnoista ja ajatuksista jää pimentoon. Tällöin myös muiden hanketoimijoiden saattaa olla hankala löytää yhteistyörajapintaa oman hanketekemisensä ja muiden tekemisten välille, tai hyödyntää muiden oppimaansa omassa toiminnassaan. Koetankin itse nyt ryhdistäytyä tässä asiassa ja kertoa tämän blogikirjoituksen kautta oman osaprojektimme tekemisistä nimenomaan oppimista ja omia ajatuksiani esiin nostavasta näkökulmasta. Katsotaan onnistunko. Koska hankkeessamme halutaan viestiä myös muille kuin hanketoimijoille, päätin kirjoittaa tekemisistämme julkisesti blogiin. Tavoitteenani on tuottaa tällainen katsaus aina säännöllisin väliajoin (se mitä säännöllinen tarkoittaa, en kuitenkaan uskalla luvata – tavoitteeksi voisi ottaa neljästi vuodessa).
Hanketutkimus AVO2-hankkeessa pyrkii tiedon jakamisen edistämisen lisäksi tukemaan eri osaprojektien hanketoiminnan linkittämistä yhteen yhteisten hanketavoitteiden mukaisesti – siten etteivät tavoitteet jää vain abstrakteiksi julkilausumiksi, joiden sidoksisuus konkretiaan jää vieraaksi. Esimerkiksi – mitä tarkoittaa käytännössä yksi hanketavoitteemme: “Opettaja- ja asiantuntijaverkostojen sekä omaehtoisten oppimisverkostojen tuettu kasvu”? Miten sitä voidaan mitata hankkeen päätyttyä? Hankkeen vaikuttavuuden arvioinnin näkökulmasta tämä on tärkeä asia. Päättymäisillään olevassa AVO2-hankkeen edeltäjässä, AVO-hankkeessa, koimmekin konkreettisesti, kuinka esimerkiksi hanketoiminnan kannalta keskeisen käsitteen eli avoimuuden määrittelyn haastavuus heijastui hankaluuteen arvioida siihen pitkälti linkittyvien tavoitteiden saavuttamista.
Mitäpä sitten olemme saaneet aikaan lisätyn todellisuuden saralla, joka on Tampereen yliopiston osaprojektissa keskeisessä roolissa oleva sisältöalue? Selvää oli jo hanketta suunniteltaessa, että lisätty todellisuus tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia oppimisen tueksi. Joissakin asioissa perinteiset menetelmät toimivat varmasti yhtä hyvin (tai lähes yhtä hyvin), mutta joissakin asioissa lisättyä todellisuutta hyödyntämällä voidaan toteuttaa jotakin, joka ei muutoin olisi mahdollista. Karen E. Hamilton jaottelee hyvin lisätyn todellisuuden mahdollisuudet opetuksessa 1) taitojen opetuksen tukemiseen, 2) luonnollisessa kontekstissa tapahtuvan tutkivan oppimisen tukemiseen, 3) pelillisen oppimisen mahdollistamiseen, 3) asioiden mallintamiseen ja 4) oppikirjojen elävöittämiseen. Näistä erityisesti taitojen opetuksen tuki ja luonnollisessa kontekstissa tapahtuvan oppimisen tukeminen viehättävät minua. Taitoja opiskeltaessa automekaanikko-opiskelija voisi opetella alaansa esimerkiksi samankaltaisesti kuin BMW:n videolla toimiva asentaja toimii. Kun taas puhutaan luonnollisessa kontekstissa tapahtuvasta oppimisesta, lisätyn todellisuuden selaimet kuten esimerkiksi Layar ja Aurasma toimivat ihan oikeasti – Layarissa Wikipedia ja WikipediaWorld-layerit (jotka ovat ikään kuin webbisivuja Layar-selaimessa, joilla on omia erillisiä toiminnallisuuksiaan) tarjoavat lisätietoa Wikipediasta löytyvistä kohteista, jotka Layar osaa paikantaa mobiililaitteen tarjoaman paikaktiedon avulla. Seuraavassa kuvassa esimerkiksi on näkymä Tampereen teknillisen yliopiston edustalta höystettynä Wikipediasta löytyvällä tiedolla siitä (…ja klikkaamalla tuota alapalkissa näkyvää tietoruutua pääsee suoraan webbiselainnäkymään ko. Wikipediasivulle):
Vaikka ei varsinainen opetuskäyttöön kehitetty layer olekaan, vinkiksi kiinnostuneille, että Fonectan layerilla esimerkiksi lähin ruokakauppa löytyy helposti. Alla kuva, jossa mobiililaitteen näkymän alaosa kertoo että Sale Hervanta sijaitsee 276 metrin päässä, ja sielläpä se kelta-punaisena taka-alalla näkyykin :)
Layar-sovelluksen voi maksutta asentaa iPhoneen, Androideihin, Symbianiin ja Blackberryyn (ks. tarkemmat vaatimukset eri valmistajien laitteiden osalta). Jos kiinnostuit enemmän lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä, tiedoksi että järjestämme yhdessä Adusal Oy:n kanssa ITK:ssa workshopin lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä – tervetuloa mukaan (http://www.itk.fi/2012/ohjelma/workshop/240)!
Kolmiulotteiset ja mobiilit oppimis- ja osallistumisympäristöt (3DM) -osahankkeessamme (jonka yhtä osaprojektia Tampereen yliopisto siis toteuttaa) on perustettu linkkienjakopalvelu Diigoon oma 3DM-ryhmä, jonka kautta olemme hanketoimijoiden kanssa jakaneet lisättyyn todellisuuteen ja virtuaalimaailmoihin liittyviä linkkejä – linkkejä saa tulla jakamaan myös muutkin kuin hanketoimijat. Diigossahan on toki muitakin lisätyn todellisuuden ryhmiä vaikka kuinka paljon. Olen perustanut myös Sometu-verkoston sivuille Lisätty todellisuus -ryhmän. Ryhmässä on jäseniä vasta neljä :) eikä toiminta ei ole vielä kovin aktiivista, mutta toivotan aihealueesta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleiksi liittymään ryhmään! Olisi hienoa saada lisätyn todellisuuden opetuskäytöstä kiinnostuneita toimijoita mukaan ryhmään, niin voisimme sitä kautta kommunikoida kätevästi keskenämme tekemisistämme, alueella kun ei vielä kamalasti toimijoita ole, vaikka kiinnostusta on selkeästi viriämässä.
Osaprojektimme yksi keskeinen tavoite on toteuttaa muutamia lisätyn todellisuuden oppimis- ja osallistumiskäytön pilotteja. Niiden kautta saamme paitsi tietoa lisätyn todellisuuden oppimis- ja osallistumiskäytön mahdollisuuksista ja rajoitteista, mutta voimme myös laatia malleja ja suosituksia niiden käyttöön. Pilotteja olemme suunnitelleet alustavasti, niistä pisimmällä on Koulutuskeskus Salpauksen kanssa suunniteltu pilotti. Tarkoituksena on toteuttaa kodinhuoltajakoulutuksen tarpeisiin siivouskärryn tai astianpesukoneen täyttöön tai wc-pöntön puhdistamiseen opastava sovellus. Koska koulutusta toteutetaan myös erityisopetuksena, esimerkiksi visuaalisen ohjeen merkitys verrattuna tekstimuotoiseen ohjeeseen on suuri. Visuaalisen ohjeen voi toki toteuttaa kuvinakin, mutta esimerkiksi Columbian yliopiston (Computer Graphics and User Interface Lab) tutkimusten mukaan lisätyn todellisuuden ohjeella vaikuttaisi olevan etuja verrattuna tavalliselta näytöltä luettavan ohjeen käyttöön kunnossapidon tehtävissä. Kävin pari viikkoa sitten tapaamassa sekä kodinhuoltajakoulutuksen opiskelijoita että opettajia. Kertoilin heille vierailullani lisätystä todellisuudesta, joka selvästi oli aivan uusi ja ihmeellinen juttu heille – sitä lisätyn todellisuuden yhteydessä paljon puhuttua wow-factoria oli todellakin ilmassa! Olen tässä vähän pohdiskellut, että sovelluksen tulisi antaa mahdollisuus vaiheistettuun opetteluun ja toisaalta mukautua opiskelijan osaamistasoon – tällöin se luultavimmin kykenisi tarjoamaan pelkkää opeteltavan kohteen päälle heijastettavaa ohjekaaviota parempaa tukea oppimisprosessiin. Esiin nousi myös sovelluksen käyttövälinettä koskeva tarve – koska työssä on käsien oltava vapaana, datalasit vaikuttavat kädessä pidettävää mobiililaitetta järkevämmältä välineeltä. Toisaalta alkuvaiheen opettelussa myös kädessä pidettävä välinekin voisi olla ihan toimiva – kun vasta tutustutaan kohteeseen eikä vielä suoriteta työtä. Datalasit eivät kuitenkaan vielä ole kovin hyviä, joten asiaa pitää vähän mietiskellä. Kiinnostavaa nähdä, ovatko Googlen tulevat lasit aikaisempia ja markkinoilla olevia kehittyneemmät :) Jatkamme sovellusideamme kehittelyä kevään aikana.
Muista piloteista on vasta alustavia ajatuksia. Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa on alustavasti puhuttu hyvinvointialalle toteutettavasta sovelluksesta, jossa olisi mukana eleohjaus ja nimenomaan osallistumismahdollisuuksien parantamisen näkökulma keskeisenä. Hyvinvointialojen henkilöstöä olisi tärkeä ohjata hyödyntämään sellaisia teknologioita, joilla he voivat työssään auttaa asiakkaitaan, joilla saattaa olla rajoitteita esimerkiksi perinteisten tekstuaalisten käyttöliittymien käytössä tai osallistumismahdollisuuksissa. Alustavasti olemme miettineet, että lähtisimme liikkeelle alan opiskelijoista ja etenisimme sitä kautta kohti asiakkaita.
Oman talomme sisällä on ajatuksena myös suunnitella jokin pilotti, jossa myös opettajanäkökulma tulisi huomioiduksi. Tärkeää olisi myös saada näkemystä siitä, mitä lisätyn todellisuuden käyttö opettajilta edellyttää ja vaatii. Kontekstina voisivat olla älykkäät tilat. Lahden ARea 12 -seminaarissa vedin workshopin, jossa osallistujat ideoivat lisätyn todellisuuden sovelluksia paperilla – vain mielikuvitus rajanaan. Yksi ideoitu sovellus oli lisätyn todellisuuden avulla toteutettu oppimispolku aitoon ympäristöön, ja sellaisen toteuttaminen voisi olla myös oman pilottimme kohteena. Myös muita vastaavia kokeiluja voisi ottaa pilotiksi, jos jollakulla olisi tarvetta augmentoituun oppimispolkuun.
Tällä viikolla osaprojektissamme aloitti myös uusi työntekijä, joka tulee käytännössä toteuttamaan pilottisovellukset. Hän aloitti työrupeamansa lisätyn todellisuuden sovelluskehitysalustoihin tutustumalla ja laatii selvityksen, jossa eri alustoja vertaillaan. Selvityksen on tarkoitus paitsi tukea omaa alustavalintaamme, toisaalta myös auttaa muita alkuun vastaavassa tilanteessa. Sovelluskehitysalustavertailulle varmasti löytyy tilausta.
Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin, käynnistelemme Viisautta virtuaalimaailmojen ja lisätyn todellisuuden käyttöön -wikikirjan tuotantoa. Tuotantoprosessin aloitusajankohdaksi olen ajatellut elo-syyskuun vaihdetta. Kutsun siis mukaan Wikikirjastoon vertaistuotantona toteutettavan julkaisun kirjoittamiseen aihealueesta kiinnostuneita. Konsepti on sama kuin aikaisempien julkaisujen tuottamisessa. Jos kiinnostuit, laita vaikka viestiä minulle 21.6.2012 mennessä!
Tämä materiaali on tuotettu osana AVO2-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.
Avoimestitutkien 
Leave a comment