Avoimestitutkien

April 12, 2011

ITK:n jälkilöylyt: pohdintoja some-kriittisyydestä

Tero Toivanen kirjoittaa omassa blogissaan kokeneensa ensimmäisessä ITK:ssaan sekä huippuhetkiä ja pieniä pettymyksiä. Olin aikeissa vastata suoraan Teron blogiin kommentilla ko. kirjoitukseen, mutta koska tästä tuli niin pitkä, vastaankin omassa blogissani aihetta hieman lisää pohtien.

Olen yksi niistä tutkijoista, joka oli mukana tuossa teemaseminaarissa “Osallistavia oppimisympäristöjä verkostoitumalla ja yhteistyöllä”, jossa Tero pettyi. Pahoittelut omasta puolestani pettymyksestä. Tottahan on, että uusia ideoita ja toteutusmalleja ei esityksessä kamalasti kuultu, eli ihan emme osuneet otsikon alle. Hyviä esimerkkejä osallistavista oppimisympäristöistä on kuitenkin AKTIIVI-hankeverkostossa – niistä löytyy kirjoituksia esimerkiksi hankesivustoiltamme ja hanketoimijoiden blogeista (ks. esim. Mika Sihvosen kooste AKTIIVI-hankkeen lupaavien käytäntöjen torilta 14.1.2010). Mutta syitä olen pohtinut itsekin sille, miksi keskustelu lähti teemaseminaarissamme tiettyyn suuntaan ja teemaseminaarista muodostui sellainen kuin siitä muodostui – sekä esiintyjien puheenvuorojen että yleisön kommenttien yhteisvaikutuksella.

Itse näen hieman eri tavoin ilmiön, mitä Tero kutsuu konservatiivisuudeksi ja muutosvastaisuudeksi (ja viittaan tässä kohtaa edelleen omassa kommenttipuheenvuorossanikin esiin nostamaani ns. moraaliseen paniikkiin, josta tutkijat Bennet & Maton (2010) ovat kirjoittaneet – suosittelen erityisesti lukemaan heidän artikkelinsa Beyond the ‘digital natives’ debate: Towards a more nuanced understanding of students’ tehcnology experiences). Mielestäni kriittinen keskustelu tulee hyvin helposti tuomituksi ns. some-piireissä eikä sitä helposti sallita, ja ilahduttavaa oli huomata, että sille löytyi paikkansa myös ITK:ssa. Näkisin, että kriittistä keskustelua nousi esiin, koska sille oli tilaisuus, ja olin jopa yllättynyt, kuinka yleisöpuheenvuoroissakin nousi esiin niin paljon kriittisyyttä. Minä tulkitsen asiaa niin, että koska tähän asti on menty hypekärki edellä yhteen äärilaitaan, syntyy jostakin väkisinkin tasapainottava vastareaktio kriittisten kommenttien myötä. “Totuus” lienee jossakin välillä. Totuudella tarkoitan sitä, että asiaa (mitä tahansa, vaikkapa nyt sosiaalista mediaa) katsottaisiin vailla ennalta valittuja puolia, otettaisiin huomioon sekä hyvät että huonot puolet, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin vaikkapa sitä, milloin ja minkälaisten asioiden opetukseen sosiaalinen media ja verkostoituneet oppimisympäristöt sopivat ja milloin ja mihin taas eivät. Harvoinpa kaikki vanha on kokonaan huonoa, vaikka nykyään tällainen ajattelutapa tuntuu vallitsevan vähän kaikessa. Uskon, että pääsisimme pidemmälle, jos uskaltaisimme aidosti yhdistää vanhan ja uuden hyvät puolet. Tällöin ei tarvittaisi eipäs-juupas -väittelyitäkään. Tosin nämä väittelytkin näen hyvinä, jos niiden tuloksena päästään johonkin, eli ylipäätään uskalletaan väitellä eikä sokeasti nähdä vain toista puolta asioissa. Siksi varmaan teemaseminaarin puheenvuorotkin vaikuttivat vain väittelyltä, koska keskustelun kohteena olevista asioista ei yleensä suostuta puhumaan lainkaan kriittisesti. Itse uskon, että eteenpäin kuitenkin mentiin.

Paikallaolleista ja kriittisiä näkökantoja esittäneistä tiedän useammankin olevan hyvin myönteinen sosiaalisen median osalta. Lasken itseni myös niihin, ketkä näkevät siinä varmasti enemmän hyvää kuin huonoa, jos näin yleisellä tasolla siitä puhutaan. Tässäkin kohtaa on todettava, että on todella hienoa, että teemaseminaarin jälkeen on mahdollista jatkaa keskustelua sen myötä esiin nousseista ajatuksista :) Sosiaalisen median hyötyjen ollessa niin selkeitä ja usean omakohtaisesti kokemia, en ainakaan itse pelkää minkään some-vastarintaliikkeen esiinnousua, joka näkisi sen vain pahana ja aiheuttaisi hallaa. Siksi toivonkin, että asioista keskusteltaisiin avoimesti, eri puolia esiin tuoden, eikä omista vastakkaisista poteroista huudellen kuuntelematta päinvastaisia mielipiteitä esiin tuovia. Todellisesta tilanteesta kentällä on itselläni kuva, että asioihin suhtaudutaan useimmiten terveen kriittisesti, vaikka se usein tulkitaan muutosvastaisuudeksi. Muutosstrategioita on erilaisia, vaihdellen rymäyttämisellä uuteen -strategiasta vähittäiseen muutokseen – molemmilla on varmasti paikkansa. Totta kai muutostilanne on lähes aina stressaava, ja se vaatii mukana olevilta venymistä ja uuden oppimista, mikä ei välttämättä ole aina mukavaa totutussa ja turvallisessa pitäytymään haluavassa ihmisessä. Itse kuitenkin kannatan maltillisempaa ja “hiljaa hyvä tulee” -strategiaa, kunhan kaikilla on aidosti halu muutokseen. Uusien toimintatapojen oppiminen vie aikaa, ja parhaiden tapojen löytäminen ei aina käy hetkessä. Siksi toivoisin keskelle muutosta myös pieniä pysähtymisen ja reflektoinnin paikkojakin.

Tällä tavoin itse koin teemaseminaarin annin – mielestäni siellä siis annettiin jalansijaa myös kriittisille näkemyksille, vaikka otsikosta ehkä sivuun mentiinkin. Kiitokset Sihvosen Mikalle seminaarin organisoinnista hankeverkostossamme!


Tämä materiaali on tuotettu osana AVO-hanketta, jonka rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Hanketta koordinoi Suomen eOppimiskeskus ry.

avo

6 Comments »

  1. Kiitos, että vastasit näin perusteellisesti esittämääni kritiikkiin! Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että monipuolinen keskustelu ja kriittinen suhtautuminen ovat paikallaan myös sosiaalisen median suhteen. Saattaa tosin olla, että ihmiset tarkoittavat eri asioita puhuessaan sosiaalisesta mediasta.

    Minulle sosiaalinen media tarkoittaa henkilökohtaista oppimisen apuvälinettä. Pedacasting kurssilta ja Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottamisen kurssilta opittuja taitoja käyttää hyväkseni sosiaalisen median välineitä ja verkostoitumista muiden opettajien ja asiantuntijoiden kanssa. Se tarkoittaa loputtomilta tuntuvia oppimisen resursseja, jotka ovat ajasta ja paikasta riippumattomia.

    On hyvä, että sosiaaliseen mediaan suhtaudutaan kriittisesti varsinkin, jos tuo kritiikki auttaa sen mahdollisimman tehokkaaseen ja luovaan käyttämiseen. Jos kuitenkin tuo kritiikki aiheuttaa sen, että näitä mahdollisuuksia ei käytetä, on se todella suuri vahinko meille kaikille. Olin pettynyt “Osallistavia oppimisympäristöjä verkostoitumalla ja yhteistyöllä” -esitykseen ITK 2011 konferenssissa, sillä tulin hakemaan juuri noita otsikon lupaamia asioita konferenssista.

    Comment by teromakotero — April 12, 2011 @ 19:40 | Reply

  2. Hei,

    haluaisin lisätä keskusteluun että diginatiivi-kritiikkisi on mielestäni oikeaan osuvaa, ja että Bennet&Maton avaa erittäin hyvin tuota nuorison tvt-käytäntöjen eriytymistä. Se on eräs keskeinen eriarvoistumista lisäävä tekijä, jota pitäisi pyrkiä tasaamaan koulutuksen avulla.

    Tämä on kuitenkin käytännössä haastavaa, koska tvt-opetuksessa, koulujen laitekannassa ja käytetyissä ohjelmistoissa ja palveluissa on suurta kirjoa kuntien välillä. Nuorilla on oikeus oppia uusien välineiden käyttöä, mutta millä taataan tietynlainen minimitaso some-välineiden opetuksessa ympäri maata?

    Voisiko jonkinalainen ajantasainen wikimuotoinen ohjeisto some-opetuksen sisällöistä ja käyttötavoista esim. yläkoulun opetussuunitelman osana olla paikallaan? Näyttää siltä, että some-välineiden käyttöön liityvä opetus on kirjavaa, ja paljolti opettajan innostuksen varassa. Jokin tämäntyyppinen ratkaisu ainakin tasaisi some-hypettäjien ja tvt-muutoksiin hitaamiin reagoivien opettajien välistä kuilua kertomalla heille, mitkä some-palvelut ja käyttötavat ovat yleistyneet riittävästi.

    Comment by Samppa Rohkimainen — April 19, 2011 @ 12:54 | Reply

    • Kiitti Samppa kommentistasi, pahoittelen etten ole kiireiden takia ehtinyt vastailla. Mutta eipä etäisyys asioihin myöskään pahitteeksi ole.

      Mietin tuota kirjoitustasi siitäkin näkökulmasta, kun nyt on taas koulujen päätyttyä ollut mediassa juttua siitä, miten eri kouluissa on vaihtelevantasoista opetusta. Jotenkin näen itse tuon somen käytönkin osana samaa ongelmaa – tai no, asiaintilaa. Missä tahansa kouluaineessa osa oppilaista saa paljon parempaa opetusta ja osa paljon huonompaa. Tietysti olisi hienoa jos kaikki saisivat sitä hyvää opetusta, mutta taitaa olla melko utopistista. Tosin en tarkoita myöskään, etteikö tätä tilannetta kannattaisi tavoitella.

      Se, että nykyään meillä on käytössä webin valtaisat tietovarannot ja eri sovellusten kautta mahdollisuus kommunikoida muiden kanssa, tuo aivan valtavasti lisäresursseja tarjolle niillekin, joilla ei ole omassa koulussaan mahdollisuutta saada parempaa opetusta. Avoimesti saatavilla olevat oppimateriaalit ovat mielestäni tässä todella tärkeä juttu. Tietysti se että näihin resursseihin pääsee käsiksi ja löytää ne edellyttää tiettyjä taitoja liittyen tiedonhakuun ja toki myös uusien välineiden käyttötaitoja. Siinä mielessä tietysti näiden uusien taitojen ja välineiden opettaminen on entistäkin tärkeämpää, ne avaavat ovia taas eteenpäin.

      Niiden lisäksi on kuitenkin myös vanhoja, ei niin hohdokkaitakin oppisisältöjä, joiden opiskelu on todella vaikeaa yksin tai muiden kanssa asioita pähkäillen, ja joiden opetuksessa on aivan ehdottoman tärkeä saada asiantuntijan jakamaa tietoa. Tällaisten sisältöjen kyseessä ollessa ei kamalasti verkosta löytyvät materiaalit tai vertaiskeskustelut auta. On yhtä lailla asioita, joissa asiantuntijoiden jakama tieto ei riitä, vaan täytyy osata itse hakea sitä, kokeilla käytännössä ja keskustella muiden kanssa, jotta oikeasti ja syvällisesti oppii.

      Comment by Joanna Kalalahti — June 7, 2011 @ 11:54 | Reply

  3. Harmi, ettei keskusteluumme osallistunut vielä enemmän ihmisiä. Keskustelu käy kuitenkin kuumana vähän toisilla areenoilla. Jos ehdit, käy ihmeessä katsomassa keskustelua. Saatat ehkä samalla ymmärtää paremmin minun näkökantaani tähän asiaan.

    Comment by Tero Toivanen — May 7, 2011 @ 01:03 | Reply

  4. Kiitos Tero myös sinulle kommenteistasi, ja samat sanat kuin juuri Sampalle kirjoittelin – pahoittelut etten ole ehtinyt aikaisemmin kiittää tai kommentoida. Harmi tosiaan ettei tämä keskustelu enempää tästä virinnyt, ehkä se olisi voinut olla vilkkaampaa jos bloginpitäjä itsekin olisi enemmän kommentoinut ;) – tai sitten ei.

    Olen kyllä mielenkiinnolla seurannut tuota keskustelua näkymättömästä oppimisesta – kiinnostaa minua siksikin, että olen aikanaan tehnyt oman gradunikin informaaliin oppimiseen liittyen ja aina pitänyt sitä arvokkaana – no, formaalin opetuksen ohella. Kiva että kirjoittelet tuota kirjaa referoiden ja sen herättämiä ajatuksia esiin nostaen!

    Comment by Joanna Kalalahti — June 7, 2011 @ 12:00 | Reply

    • Keskustelu on mielestäni tärkeää ja sitä on syytä jatkaa. Odottelen tässä innolla SomeTime 2011 -tilaisuutta ensi viikonloppuna 10.-11.6.2011 Espoossa Aalto Design Factorylla. Siellä on tarkoitus myös keskustella näkymättömästä oppimisesta lauantaina klo 11.00 Studiolla.

      Muutosta on ilmassa ja on upeaa olla ehkä osana sitä!

      Comment by Tero Toivanen — June 7, 2011 @ 13:53 | Reply


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

%d bloggers like this: