Avoimestitutkien

January 10, 2011

Tutkimustietoa digitaalinativismista

Filed under: Oppiminen,Tutkimukseen liittyvää — Joanna Kalalahti @ 23:07
Tags: , ,

Eräs asia, joka itseäni on vaivannut jo jonkin aikaa, on keskustelu digitaalisista natiiveista ja erityisesti se, miten “digitaalista nativismia” käytetään kaiken kattavana perusteluna koulun opetuksen uudistamiselle ja kaiken vanhan hyvänkin poisheittämiselle uuden tieltä.

Ensinnäkin oma kokemukseni nykynuorista on hyvinkin vastakkainen sille, mitä digitaalinativismiin uskovat tuovat esiin – en voi olla uskomatta sitä mitä itse koen ja näen ympärilläni. Toinen, ja oikeastaan se suurin syy miksi suhtaudun epäilyksellä digitaalinativismiin on se, että mielestäni kritiikitön suhtautuminen ja jonkin uuden ilmiön nimeen vannominen ja käyttäminen perusteluna ilman melko vakuuttavia pohjalla olevia tutkimustuloksia on epäilyksiä herättävää itsessään (ikävä kyllä näen että sosiaalinen media on yksi syyllinen tällaiseen tutkimattomien asioiden buustaamiseen). Kolmanneksi minun on vaikea uskoa ihmisen evoluutiota pidemmällä aikavälillä tarkasteltaessa, että itse ihmisen oppiminen ja aivot olisivat muutamassa kymmenessä muuttuneet niin radikaalisti, että koko oppiminen kognitiivisena prosessina olisi aivan eri prosessi kuin aikaisemmin (tai oikeastaan reilussa kymmenessä, jos digitaalisten natiivien sukupolveen katsotaan kuuluvan vuosien 1980-1994 syntyneet (Bennett, Maton & Kervin 2008, 776)). Tarkastelen tässä kirjoituksessa erityisesti ko. ilmiöön liittyvää kritiikkiä Journal of Computer Assisted Learning -julkaisun lokakuun teemanumeron kirjoitusten pohjalta.

Vaikka koetan arkiyhteyksissä tutkijanroolia välttääkin, en voi täysin olla tarkastelematta tutkimiani ilmiöitä vapaa-ajalla tutkijan silmälasien kautta. Olen esimerkiksi mielenkiinnolla seuraillut tuntemieni hyvin eri-ikäisten lasten ja nuorten Internetin- tai sosiaalisen median käyttöä. Oma kokemukseni on, että siinä esiintyy hyvin suurta vaihtelua riippuen nuoresta. Osa on kovin kiinnostunut ja käyttää välineitä ja sovelluksia todella paljon, osa vain välillä ja osa ei juuri lainkaan. Aivan kuten me aikuisetkin. Myös tutkimustulokset näyttäisivät siihen suuntaan, että myös ns. digitaalisiksi natiiveiksi luokitellussa sukupolvessa on enemmän ykilöllisiä eroja teknologian käytön osalta kuin yhteisiä tekijöitä (ks. esim. Kennedy et al. 2010; Bennett, Maton & Kervin 2008).

Olen lueskellut myös danah boydin ajatuksia. boyd on tehnyt väitöskirjaansa varten laajan haastattelututkimuksen nuorten parissa Yhdysvalloissa. Mielestäni keskeisimpänä hänen tutkimuksestaan nousee se, että nuoret kyllä käyttävät sosiaalista mediaa kommunikoinnissaan, mutta a) eivät kaikki, b) he suosivat toistensa tapaamista fyysisesti, verkko ja heidän välineenä pääosin käyttämänsä yhteisösivustot (MySpace, Facebook) toimivat saman asian ajajina kuin puhelin aikaisemmin – kun kotiintuloaika illalla koittaa, yhteisösivujen kautta voi jatkaa juttelua kaverien kanssa, c) nuorilla ei ole jäsentynyttä ymmärrystä tai näkemystä sosiaalisen median kentästä ja d) nuoret käyttävät sosiaalista mediaa silloin kun sen käyttö sopii luontevasti heidän toimintaansa, ei mitenkään itsetarkoituksellisesti. Tosin tähänkin pätee hyvin huomio siitä, että vaihtelua on nuorten välillä edellämainitun suhteen. (boyd 2001; boyd 2009.) Myös E-Learn 2009 -konferenssissa Vancouverissa kuulin mielenkiintoisen esityksen (Lapadat, Atkinson & Brown 2009) toteutetusta tutkimuksesta, jossa myös tuli hyvin esiin, miten erilaisia nuoret keskenäänkin ovat median käytössä.

Bennett, Maton & Kerwin (2008) sekä Bennet & Maton (2010) ovat käyneet läpi digitaalinen natiivi -keskustelua ja tarkastelevat sen perustana olevaa – tai olematonta – tutkimustietopohjaa. Bennettin, Matonin ja Kerwinin (2008) mukaan debatti digitaalisesta nativismista perustuu kahteen avainväitteeseen: 1) oletetaan erillisen ja aikaisempiin nähden täysin erilaisen sukupolven olemassaolo ja 2) edellisen perusteella vedetään johtopäätöksiä siitä, että opetusta pitäisi muuttaa perustavanlaatuisesti, jotta digitaalisten natiivien tarpeisiin voidaan vastata. Bennett ja kumppanit tarkastelevat keskustelua tuoden esiin erilaisia aiheeseen liittyviä tutkimuksia, joiden kautta he nostavat esiin huolensa siitä, miten huteralle pohjalle keskustelu digitaalisista natiiveista oikeastaan perustuu – ja miten se suuntaa huomiota aivan vääränlaisiin asioihin opetuksen kehittämisessä.

Kirjoittajat ensinnäkin kritisoivat ilmiön yksinkertaistamista siihen, kuinka ns. digitaalisten natiivien sukupolven voidaan ajatella kasvaneen Internetin kanssa. Pääsy Internetiin ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen ilmiö kuin voidaan ajatella, väliin tulevia tekijöitä on monia kuten esimerkiksi kodissa ja koulussa olevat säännöt tietokoneen ja Internetin käytöstä, teknolgialle annettu arvo ja sen käyttöön liittyvät tilanteet (vapaa-aika ja viihde vs. opiskelu ja työ). (Bennett & Maton 2010, 322-323.)

Bennettin ja Maton tuovat myös esiin huolen siitä, miten pelkän arkitiedon varaan rakennettu oppiminen ei riitä, kun aletaan puhua akateemisesta tiedosta ja siinä vaadittavista tiedon synteesi- ja arviointitekniikoista. Arkitiedosta puuttuu pedagoginen jäsennys, jota tarvitaan paitsi akateemisessa kontekstissa ja myös monissa työtehtävissä. Toisaalta on ymmärrettävä myös formaalien ja informaalien kontekstien erot ilman toisen etuoikeuttamista sinänsä, sekä päästävä arkipäiväisen ja opetuksellisen toisensa poissulkevasta jaottelusta. Bennett ja Maton vaativat opetuksen kehittämisen pohjaksi digitaalisen nativismin kaltaisten oletusten sijaan perusteltua tutkimustietoa siitä, miten informaalit ja formaalit ympäristöt limittyvät toisiinsa nuorten elämässä, ja minkälaisilla teknologian tukemilla toiminnoilla on siten eniten annettavaa formaaliin opetukseen, milloin, missä, miten ja minkälaisille opiskelijoille. (Bennett & Maton 2010, 325-327.)

Bennett ja Maton tarkastelevat myös syitä sille, miksi digitaalisten natiivien olemassaolon olettaminen täysin aikaisemmista sukupolvista erilaisena ryhmänä on saanut jalansijaa ja jonka varjolla ollaan vaatimassa opetuksellisia uudistuksia pelkästään siksi, että olisi olemassa täysin aikaisemmasta poikkeava uusi ja erilainen sukupolvi. Ilmiö on heidän mukaansa eräänlaista “akateemista moraalista paniikkia”, jollaista on tunnistettavissa kautta historian. Moraalinen paniikki syntyy, kun media nostaa tietyn ryhmän yhteiskunnassa (esim. nuorten alakulttuurin) uhkana yhteiskunnallisille arvoille ja normeille. Sensaatiohakuinen kieli ja ryhmien välisten erojen korostaminen nostattavat paniikkia – jota ei oikeastaan ole olemassakaan kuin diskurssin tasolla joka alkaa elämään omaa elämäänsä*. Akateeminen muoto moraalisesta paniikista synnyttää kahtiajaottelua helposti herkästi innostuvien ja niiden välillä, jotka suhtautuvat siihen kriittisemmin. Moraalisen paniikin vaara on siinä, että se pyrkii sulkemaan avoimen ja eteenpäin vievän keskustelun sekä vaihtoehtoiset näkemykset tehokkaasti sillä, että niiden esittäminen tulkitaan vain muutoshaluttomuudeksi ja mitätöidään. Näin ollen tärkeiden asioiden eteenpäinkehittäminen saattaa tyrehtyä.

Allekirjoitan siis Matonin näkemyksen: “Rather, we are arguing that the way the debate has been constructed by some digital native proponents is working against the advancement of knowledge in this area. If we really want to understand young people’s technology experiences and what should happen to education because of them, we need to move the debate on to be less self-interested and more dispassionate (Bennett & Maton 2010, 329).”

Tämä oli vain hyvin tiivistetty katsaus ja paljon sellaista jäi tästä puuttumaan mistä olisin halunnut kirjoittaa enemmänkin. Suosittelenkin kaikille lämpimästi lukemaan noita Journal of Computer Assisted Learningin lokakuun numeron artikkeleita – erityisesti Bennettin & kumppanien artikkeli (ja jo aikaisempi vuonna 2008 ilmestynyt) ovat mielestäni lukemisen arvoisia.

Alaviitteet

* Sivuhuomiona – mielestäni sama ilmiö koskee paljolti nykyään myös muutakin mediaa, alkaen suurista sanomalehdistä, joiden etusivun uutiset vaikuttavat lähentelevän keltaisen lehdistön lööppejä. Mielenkiintoinen havainto on esimerkiksi se, että eräs ystäväni päivitteli sitä miten auto-onnettomuudet ovat lisääntyneet huimasti. Vilkaisu onnettomuustilastoihin pitkällä tähtäimellä kuitenkin kertoo toista. Kyse on siitä, miten asioista uutisoidaan…

Lähteet

Bennett, S. & Maton, K. 2010. Beyond the ‘digital natives’ debate: Towards a more nuanced understanding of students’ tehcnology experiences. Journal on Computer Assisted Learning 26(5), 321-331. URL (luettu 7.9.2010) http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2729.2010.00360.x/pdf

Bennett S., Maton K. & Kerwin L. 2008. The ‘digital natives debate: A critical review of the evidence. British Journal of Educational Technology 39(5), 775-786.

boyd, d. 2001. Taken Out of Context. American Teen Sociality in Networked Publics. PhD Dissertation. University of California-Berkeley, School of Information. URL (luettu 12.3.2010) http://www.danah.org/papers/TakenOutOfContext.pdf

boyd, d. 2009. Living and Learning with Social Media. Symposium for Teaching and Learning with Technology. Penn State: State College, PA 18 April 2009. URL (luettu 12.3.2010) http://www.danah.org/papers/talks/PennState2009.html

Kennedy G., Judd T., Dalgarno B. & Waycott J. 2010. Beyond natives and immigrants: exploring types of net generation students. Journal of Computer Assisted Learning 26(5), 332-343. URL (luettu 3.12.2010) http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2729.2010.00371.x/pdf

Lapadat J., Atkinson M. & Brown W. 2009. The Electronic Lives of Teens: Negotiating Access, Producing Digital Narratives, and Recovering From Internet Addiction. Teoksessa T. Bastiaens et al. (toim.), Proceedings of World Conference on E-Learning in Corporate, Government, Healthcare, and Higher Education 2009, 2807-2816. Chesapeake, VA: AACE.

7 Comments »

  1. Kiitos mainiosta kirjoituksesta. Olen täysin samaa mieltä ja olen myös boydin säestämänä pohtinut ja kirjoitellut asiasta pitkään. Media ja ihmiset yleensä tuppaavat yleistämään ja kategorisoimaan helposti asioita, kuten myös sukupolvia yhteen koriin. Tein aikoinaan (2001-2008) seurantaa ja selvityksiä JY:ssä ja Sibelius-Akatemiassa opiskelijoiden tvt-taidoista, laitekannasta ja asenteista. (Vanha Siban blogini on näköjään alhaalla, siellä olisi tilastotietoa).

    Valmiudet ovat keskimäärin tietysti kehittyneet huimasti viimeisen 10 vuoden aikana. Facebook viimeistään nosti nuoret käyttämään verkkoa myös sosiaaliseen vuorovaikutukseeen messengeriä ja sähköpostia laajemmin. Mutta erot etenkin verkon hyötykäytössä ovat suuria yliopisto-opiskelijoidenkin välillä – saati sitten nuoremmilla.

    Tätä aihetta on erittäin tärkeä tutkia ja siitä tulee tiedottaa näkyvästi väärinkäsitysten välttämiseksi ja opetuksen kehittämisen järkeistämiseksi. Mainiota!

    Comment by Miikka Salavuo — January 11, 2011 @ 11:23 | Reply

    • Kiitos kommentistasi! Noissa lähdeaineistoissani oli aika paljon asiaa siitäkin, miten vähän opiskelijoilla saattaa olla tietoa uusista välineistä noin yleensä (joita kaikkia heidän helposti ajatellaan käyttävän suvereenisti…) tai osaamista. Lisäksi käyttäjät profiloituivat hyvin eri tavoin sen suhteen minkälaisia välineitä käyttävät – osa käyttää esim. vain verkkoyhteisöjä kuten Facebookia ym. Aktiivisia sisällöntuottajia taisi olla näissä ns. digitaalinatiivisukupolven edustajissa myös suhteellisesti aika vähän, joku tuon mainitsemani journalin artikkeli kertoi aiheesta tehdystä tutkimuksesta.

      Comment by Joanna Kalalahti — January 11, 2011 @ 16:06 | Reply

  2. Hyvin muotoiltu kirjoitus, ja kiitos erityisesti lähdevinkeistä.

    Jäin pohtimaan onko suomalaisessa ja angloamerikkalaisessa kulttuurissa sama tilanne nuorten joukossa tai missä määrin meillä harrastetaan samankaltaista tyypittelyä? Kuka oikeastaan niputtaa nuoret yhdeksi diginatiivijoukoksi? Harva tuttavapiirini suomalainen opettaja näkee nuoret yhtenäisenä massana.

    Voisin olettaa, että tällainen tyypittely on ei-nuorten ei-diginatiivien diskurssia, jossa pyritään ottamaan ilmiö haltuun ehkäpä tarkoituksellisenkin yksinkertaistamisen ja yleistämisen kautta. Täytyy tutustua erityisesti Bennett, Maton & Kerwinin julkaisuun – harmi, ettei kaltaiseni synteettinen diginatiivi pysty lukemaan sitä netistä ;)

    Comment by Esko Lius — January 11, 2011 @ 12:00 | Reply

    • Kiitos myös sinulle kommentista ja kiva jos noista lähdeviitteistä on hyötyä. Nuo taisivat nuo lähteet olla jossakin vaiheessa julkisesti saatavilla, ennen julkaisun varsinaista ilmestymistä, harmi jos ei enää.

      Osut varmaan oikeaan tuossa, tai kuulostaa ainakin jotenkin järkeenkäyvältä liittyen moraaliseen paniikkiin, että tyypittelyllä pyritään ottamaan ilmiö haltuun. Mielenkiintoista olisi tutkia, mitkä syyt aiheuttavat tarvetta tyypitellä ja mielenkiintoinen ilmiö tämä ylipäätään, miten joku käsite alkaa elää omaa elämäänsä saaden aikaan huolestuttaviakin seurauksia…

      Comment by Joanna Kalalahti — January 11, 2011 @ 16:16 | Reply

    • Nuo artikkelit löytyvät onneksi myös Matonin verkkosivuilta, jos journaleihin ei pääse käsiksi. Katso: http://www.karlmaton.com/pdf/2010BennettMaton_JCAL.pdf ja http://www.soozicle.com/karlmaton/pdf/bjet.pdf

      Comment by Memma — January 23, 2011 @ 00:05 | Reply

  3. En ole kieltämättä ikinä ollut kovin innostunut tuosta diginatiivi-käsitteestä ja sen käyttämisestä perusteluna jos jonkinlaisiin asioihin. Päätin kuitenkin rohkaista mieleni, ja tartuin Don Tapscott:n kirjaan “Grown Up Digital: How the Net Generation Is Changing the World”, joka siis aikamoisena nettisukupolven ylistyksenä tunnetaan. Ehkä näkökantani diginatiiviuteen on kirjan myötä hieman “loiventunut”… Mutta olen samaa mieltä; Bennettin ja Matonin ajatuksiin on helppo yhtyä. :)

    Comment by Memma — January 22, 2011 @ 23:20 | Reply

  4. Tuo kirja on itselläkin ollut odottamassa lukemista jo ties kuinka pitkään – selaillut hieman jo olenkin. Tuo teoshan taisi olla yksi niistä, joita Bennett ja Maton kritisoivat, siitäkin syystä mielenkiinnolla odotan että pääsen perehtymään…

    Comment by Joanna Kalalahti — January 23, 2011 @ 21:35 | Reply


RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

%d bloggers like this: